Oulun tuomiokirkkoa koristi huhtikuussa Meri-Anna Paloniemen kokoama taidenäyttely, jonka teokset perustuvat vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä lähteneiden muistoihin ja kokemuksiin.
Monet näistä muistoista ovat erittäin ruumiillisia. Miltä Suviseurat haisevat? Miltä äiti tuntuu?
Paloniemi tietää itsekin sen, että vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä irtautuminen on iso, koko identiteettiä uudelleen rakentamaan pakottava valinta. Hän itse irtautui liikkeestä lähes 15 vuotta sitten. Syynä oli pappisvihkimys, jota ei liikkeen parissa suvaittu.
Hänelle irtautuminen vanhoillislestadiolaisuudesta oli pysymistä Jumalassa.
– Ajattelin, että minulla menee lapsi pesuveden mukana siinä liikkeessä. Kynnyskysymykseksi alkoivat muodostua aivan toissijaiset kysymykset, jotka mielestäni eivät uskon kannalta ole keskeisiä. Näin paremmaksi jättää ne taakseni, sillä elämäntapanormisto ei sopinut minulle.
Irtautuminen ei ollut helppoa. Paloniemi vertaa sitä avioeroon.
– Molemmissa joutuu rakentamaan jotain perusteellisesti uusiksi, kun elämässä on ollut jotain hirveän tärkeää, identiteettiä rakentavaa, josta joutuu sitten luopumaan.
Vaikka Paloniemi irtautui liikkeestä, hän ei irtautunut Jumalasta.
– Uskon Jumalaan, joka johdattaa ihmistä elämässä salatuilla tavoilla. Luotan siihen, onpa se johdatus tai intuitio, että Jumalan voima vaikuttaa minuun. Jumala on hyvä ja armollinen ja välillä myös arvoituksellinen.
Kuuntele podcast Meri-Anna Paloniemen vierailusta Radio Kalevassa.
Haastattelu on huhtikuulta 2025. Toimittaja on Maria Jyrkäs.
