Jo nimi Itämeri on kahdellakin tapaa hämäävä. Eihän tuo mitenkään idässä meistä katsoen ole. Ja meri. Koko maapalloa ajatellen verrattain pieni sisävesiallas, joka puhdistautuu hitaasti Atlantin avulla varsin kapeiden salmien kautta.
Venäjän aavelaivaston aloitettua trafiikkinsa osasin pelätä vain tankkerin törmäystä toiseen, muuhun rahtialukseen tai Helsinki–Tallinna-lauttaan. Onneksi sellaista haveria ei toistaiseksi ole sattunut.
Edettiin suoraan terroritekojen puolelle. Päämiehen kulttuuri oli jo omaksuttu. Kaapelit katkoneen aavelaivan päällystö väitti vakavalla naamalla, ettei me huomattu, kun ankkuri putosi. Tämä alus olisi pitänyt pitää hallussa, kunnes korjausten kustannus ja maksaja selvisi. Ilmeisen käskynantajan lompakolle ei vähillä eväillä asiaa ole.
Entäs länsinaapurimme sitten. Törttöillyt alus vietiin satamaan ja otettiin haltuun. Aluksen hölmöilyyn olivat Svea-mamman mukaan syynä “puutteeliset varusteet ja heikko merenkulkutaito”. Parin päivän päästä sai alus matkaansa jatkaa. Nopeastipa oli asiat kuntoon saatu.
Tanskan salmet on suljettava. Vastuu ei saa olla pienen maan, vaan se kuuluu koko Euroopalle. Normaalit laivat voidaan päästää läpi (vaikka etukäteen annetulla) ilmoituksella. Nämä mopokortilla ajelevat tankkerit tulisi ottaa tarkempaan syyniin sekä varusteiden että henkilöstön osalta. Juutinrauman sillan suojelemiseksi tulisi käyttää vähintään luotsipalvelua, tarvittaessa jopa hinaajaa.
Varmasti joudutaan polkemaan kansainvälisiä merenkulkusäännöksiä. Tässä kuitenkin turvataan itseä valtiolta, joka kaiken aikaa toimii sekä reaalisten että inhimillisten sääntöjen vastaisesti, niin että kyllä tällaisiin poikkeamiin on syytä ryhtyä.
Jaakko Iho
Oulu