Tämä Ylivieskaa käsittelevä juttu jatkaa Kalevan kunnallisvaalisarjaa, jossa käydään läpi kuka on kukin kunnallispolitiikassa Pohjois-Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Ylivieskassa muistellaan kaihoisasti menneitä suurten poliittisten johtajien aikoja - aikaa, jolloin valtuustoa johti keskustan Pekka Hannula tai hänen jälkeisiä vuosiaan, jolloin hallitusta veti saman puolueen Kalevi Mattila. Kun nämä herrat sanoivat - Hannula isällisesti, Mattila komentaen - miten pelit pelataan, niin myös tehtiin.
Viimeiset neljä vuotta Ylivieska on ollut tuuliajolla. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kaija-Maija Perkkiö ei ole kyennyt kahdeksassa vuodessa astumaan Hannulan saappaisiin. Heikki Jokinen yritti kaupunginhallituksen puheenjohtajana sovittaa Mattilan manttelia harteilleen neljä vuotta sitten, mutta epäonnistui surkeasti ja joutui vetäytymään hallituksesta kesken kauden.
Jostain kumman syystä Ylivieskaan kaivataan kovaa poliittista johtajaa. Normaali demokratia ei riitä. Demokratia näyttää johtavan vain anarkiaan, sekasortoon, niin kuin kulunut valtuustokausi osoittaa. Koko kausi on huvennut vatvottaessa Vieska Energian myyntiä ja kaupunginjohtajan potkuja.
Valta hyppysissä
Entinen, keskustan herrahississä arvostettu pitkäaikainen kansanedustaja Kalevi Mattila on Ylivieskan viimeinen suuri johtaja. Hän kykeni rakentamaan yhdessä kaupunginjohtajan tehtävistä tällä kaudella pois potkitun Harri Viitasen ja sosiaalidemokraattien kellokkaan Alpo Löytynojan kanssa akselin, joka piti vallan käsissään.
Viitanen toimi ideanikkarina käyttäen hyväkseen muuta virkamieskuntaa. Mattila pani suurimman valtuustoryhmän ruotuun ajaessaan asioita läpi ensin keskustassa ja sitten valtuustossa. Mattilan keino päästä päämäärään oli varsin yksinkertainen: muiden oli alistuttava tai muussa tapauksessa hän eroaisi.
Erityisesti keskustan naisten keskuudessa tämä kovaotteinen johtamistapa aiheutti närkästystä. Naisten ääni jäi kuitenkin hennoksi vikinäksi korvessa.
Löytynojalle riitti, että hän pääsi lähelle vallan kammareita. Tästä kiitollisena hän hoiti kaupungin suhteita valtion vallassa olevan puolueensa nokkamiehiin. Löytynoja olikin tärkeä työrukkanen kepulaisjohdolle - Mattilalle ja Viitaselle -, joiden oma puolue oli tuohon aikaan oppositiossa.
Vallan valtaryhmälle takasi oikealta sivustalta kokoomuksen ykkösnyrkki, mainostoimiston toimitusjohtaja Asko Männistö. Hän oli hyvä pönkkä junttakolmikolle. Näin karavaani kulki, vaikka koirat haukkuivat; haukkujien etunenässä omana ryhmänään valtuustossa esiintynyt Viljo Polvi.
Keskusta möhli
Tämän valtuustokauden alussa Ylivieskan keskusta teki suuren virheen istuttamalla populistisena tunnetun Heikki Jokisen kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi. Varsin pian osoittautui, ettei Jokisella ole eväitä tämäntasoiseen tehtävään. Ilmeisesti jotkut kepulaiset elättelivät toiveita kesyttää villi Jokinen uskolliseksi vallalle istuttamalla hänet merkittävälle luottamusmiespaikalle.
Mutta niin kesyksi Jokista ei saatu, vaikka aluksi tuntui, että mies syö kiltisti samalta lautaselta muiden herrojen kanssa. Varsin pian Jokinen näytti karvansa. Huomattiin, että hän istuu yhtä aikaa hallituksen puheenjohtajana ja hallitusta kampittavan opposition riveissä.
Jokisen kompastukseksi koituivat viime kädessä kuitenkin puheet yrittäjäillan jatkoilla ravintolassa. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan sanomisia puitiin käräjillä kunnianloukkausjuttuna. Jokista ei kuitenkaan tuomittu, mutta hän joutui tapahtuman tuoksinassa sivuun kaupunginhallituksen puheenjohtajuudesta.
Jokisella on perhesiteiden kautta mielenkiintoinen viha-rakkaus -suhde sosialidemokraattien Alpo Löytynojaan. Välillä isännät näyttävät ymmärtävän toisiaan hyvinkin, välillä eivät. Kunnianloukkausasiassa Löytynoja oli se, joka vaati Jokista tekemään tapahtumista tiliä kunnan elimille.
Untuvikot kapinoivat
Valtuusto uudistui tälle kaudelle melkoisesti. 35 valtuutetusta uusia oli peräti 16. Se heijastui heti valtuustotyöhön. Untuvikot lähtivät soitellen sotaan. Osa heistä liittoutui oitis kaupunginjohtaja Harri Viitasen irtisanomiseen tähdänneen ja Vieska Energian myyntiä vastustaneen opposition kanssa.
Keskustan ryhmä repesi. Keskustassa opposition voimahahmo on yrittäjä Markku Tuokko, jonka muistilokeroihin on kertynyt töhnää Harri Viitasta vastaan jo pitkältä ajalta. Tuokko sai osan vesaisista, tulokkaista, mukaansa rintamaan. Viitasen jouduttua sivuun Tuokkoa lukuunottamatta muut ovat vähin äänin palanneet kepun pääjoukon ruotuun.
Tuokko jatkaa yhä rötösherrajahtia Vieska Energian asioilla yhdessä vasemmistoliiton Ahti Törmälän ja Jouko Salmelan sekä Viljo Polven kanssa. Herravihaa löytyy aina sen verran, että kolmikko uusinee valtakirjansa etenkin, kun valtuuston jättävälle Viljo Polvelle annetut protestiäänet menevät uusjakoon.
Kaupungintalo vuotaa
Tilanne sosiaalidemokraateissa on mielenkiintoinen. Alpo Löytynojan poliittinen aurinko on jyrkässä laskussa. Löytynoja ei lukuisista yrityksistä huolimatta päässyt eduskuntaan. Mies tippui demaripiirin puheenjohtajan paikalta ja jopa kirkkovaltuustosta.
Löytynojan kyynärpäiden varjoon on jäänyt nuoremman polven demarilupaus, veturimiesliiton valtuuston puheenjohtaja Eero Kippola. Hänessä on ainesta vaikka kansanedustajaksi. Tämän tien Löytynoja on yrittänyt sulkea ja on onnistunut ainakin tähän asti. Taistelu paikasta auringossa on viilentänyt miesten välit.
Oma lukunsa ovat virkamiehet. Aivan osattomia hekään eivät ole Ylivieskan poliittiseen sekamelskaan. Etenkin ne, joita Harri Viitanen on kaupunginjohtaja-aikanaan potkinut päähän tai ajanut päätöksenteon sivuraiteelle, ovat omalta osaltaan hämmennelleet soppaa.
Kaupungintalon tiedetään vuotavan kuin seula. Asiat valuvat pelivälineeksi kentälle ennen kuin ne saadaan edes kirjattua esityksiksi listoille, saatikka vietyä päätöksenteon asteelle saakka.
Ilkka Lappalainen