Kolumni

Mat­kai­lus­sa hyödyt kes­kit­ty­vät ja on­gel­mat ja­kau­tu­vat – on oikein, että turisti maksaa ai­heut­ta­mas­taan hai­tas­ta

Katja Kärki on Kalevan toimituspäällikkö.
Katja Kärki on Kalevan toimituspäällikkö.

Oletko kuullut Aventinuksen avaimenreiästä? En minäkään ollut vielä viime viikolla, mutta jonotin silti tunnin helteessä päästäkseni kurkistamaan siitä.

Sanotaan, että avaimenreiästä näkyy maailman kaunein minimaisema. Totta tosiaan, vihreän kujan keskellä näkyy Vatikaani ja Pietarinkirkon kupoli. Siitä voi olla monta mieltä, onko se maailman kaunein maisema.

Vielä jokin aika sitten tirkistäminen hoitui kymmenessä minuutissa, nyt siihen saa varata vähintään tunnin. Yhä useampi turisti löytää paikalle, kun kuvat minimaisemasta ovat levinneet sosiaalisessa mediassa.

Huvittavaksi tilanteen tekee se, että kävelymatkalla kukkulalle näkee paljon hienompia maisemia jonottamatta.

Kävin Roomassa viimeksi viisi vuotta sitten. Turisteja riitti silloinkin, mutta nykytilanteeseen verrattuna oli väljää. Nyt ikuisen kaupungin keskusta on matkailijoista tukossa.

Poliiseja on joka paikassa. Virkavalta on paikalla sekä turvaamassa että valvomassa turisteja. Ongelmia ovat aiheuttaneet muun muassa historiallisissa suihkulähteissä räpiköivät ja muistomerkeistä paloja varastavat matkailijat.

Kaupunki on kiristänyt järjestyssääntöjä, ja siksi kuuluisilla espanjalaisilla portailla ei enää saa istua. Hyvä niin, sillä marmoriportaita tuskin muutenkaan näkee ihmismassan alta.

Kaupunki on täynnä toinen toistaan upeampia kirkkoja, mutta pyhyyden tuntu on kaukana. Pantheonissa turistiryhmien vetäjät heiluttelevat sateenvarjojaan ja älämölö koskee korviin. Pyhättöön on haudattu muun muassa taidemaalari Rafael, mutta on vaikea kuvitella, että tilassa voi enää kukaan levätä rauhassa.

Viime vuonna Roomassa kävi 35 miljoonaa turistia. Se oli uusi ennätys. Kävijämäärä on yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Matkailu on vähintään kaksiteräinen miekka. Bisneksen keskeinen ongelma on se, että hyödyt keskittyvät harvoille, haitat monille.

Rooma on oma lukunsa, mutta esimerkkejä löytyy lähempääkin. Rovaniemellä matkailijoita käy “vain” 600 000 vuodessa, mutta lieveilmiöt ovat alkaneet haitata paikallisten elämää. Osa asukkaista miettii jo, pitäisikö heidän muuttaa pois kotoaan kiivaimman sesongin ajaksi.

Ilmastonmuutos tekee monien kesästä sietämättömän kuuman, joten pohjoisen vetovoima tulee kasvamaan. Viileys, hiljaisuus ja raikas ilma ovat tulevaisuudessa jonottamisen arvoisia asioita.

Jos ja kun Oulussa haikaillaan nykyistä runsaamman matkailun perään, kestävyys ja vastuullisuus pitää huomioida alusta alkaen ja joka käänteessä. Matkailun on toimittava ja tienattava paikallisten ehdoilla.

Omaa ympäristöä ja alueella asuvia ihmisiä on pidettävä arvossa ja suojeltava, vaikka se tarkoittaisi sitä, että matkailijat maksaisivat Rooman tapaan turistiveroa ja korkeampia hintoja kuin paikalliset. Matkailija ei jää näkemään ympäristölle ja ihmisille aiheutunutta vahinkoa.

Koronan pelättiin tyrehdyttävän matkailun kokonaan. Kävi juuri päinvastoin. Pandemian jälkeen on matkustettu kuin viimeistä päivää, koska kohta sille voi tulla uusi stoppi. Lentämisen ympäristövaikutuksista koetaan häpeää, mutta ei niin paljon, että se estäisi lentämisen.

Lentopäästönsä voi nykyisin hyvittää maksamalla vapaaehtoista kompensaatiomaksua. Kahden hengen Rooman-matkasta sitä sai pulittaa 59,95 euroa. Raha ei poista ympäristölle aiheutunutta haittaa, joten kyse on lähinnä omantunnon keventämisestä.

Kompensaatiomaksu käytetään uusiutuvaan polttoaineeseen ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviin projekteihin. Paras tapa kompensoida on kuitenkin jättää kokonaan lentämättä ja etsiä avaimenreikänsä lähimaisemista.