Bruttokansantuote (BKT) on yleisimmin käytetty mittari kansantalouden koon ja kehityksen arvioinnissa. Sen laskenta perustuu tuotantoon syntyvään lisäarvoon, kuten palkkoihin, voittoihin ja veroihin. Ongelma on kuitenkin siinä, että BKT aliarvioi luonnonvarojen taloudellisen hyödyntämisen merkitystä kansantaloudelle.
Nykyinen BKT-laskennassa käsitellään osaamisen myynnin ja malmien myynnin arvoa eri tavoin. Osaamisen tuottama arvo otetaan kokonaisuudessaan huomioon, sillä sen tuotantoprosessissa ei ole merkittäviä materiaalikustannuksia. Sen sijaan malmien osalta BKT keskittyy vain tuotantoprosessin lisäarvoon – palkkoihin, voittoihin ja veroihin – eikä ota huomioon itse malmin myynnistä syntyvää arvoa. Tämä johtaa siihen, että kaivostuotannon todellinen taloudellinen merkitys jää tilastoissa vajaaksi.
Malmien ja osaamisen taloudellinen hyödyntäminen luo uutta pääomaa, joka ei aiemmin ollut osa talouden kiertoa. Louhimaton malmi on kuin asiantuntijan päässä oleva osaaminen: kumpikaan ei tuota taloudellista arvoa ennen kuin ne otetaan käyttöön ja hyödynnetään taloudellisesti. Molemmissa tapauksissa ”tyhjästä nyhjäistään”, ainakin kun minun korvieni välistä on kysymys.
Näin malmien luoma uuden varallisuuden ja pääoman muodostuminen jää tilastoissa näkymättömäksi, vaikka malmien hyödyntäminen lisää kansakunnan käytettävissä olevaa pääomaa käytännössä koko liikevaihdollaan.
BKT-laskentaa tulisi kehittää, jotta luonnonvarojen, kuten malmien, merkitys kansantaloudelle näkyisi oikeudenmukaisemmin. Tämä varmistaisi, että malmien todellinen taloudellinen vaikutus kansantalouteemme näkyy tilastoissa, ja korostaisi niiden merkitystä kansantalouden kasvun ja kehityksen kannalta.
Luonnonvarojen taloudellinen merkitys on siis suurempi kuin mitä perinteinen BKT-laskenta osoittaa. Osaamisen vienti ja luonnonvarojen hyödyntäminen luovat uutta pääomaa kansantalouden käyttöön, mutta nykyinen BKT-tilastointi ei huomioi tätä tasapuolisesti malmien louhinnan osalta. Tämä vääristää poliittista keskustelua merkittävästi.
Arvonlisä (value-added) kaivoksen tuotantoprosessissa on todella iso. Nykyisen kaivoslain mukaan malmin arvo raaka-aineena maassa ennen sen louhintaa on 0,15 prosenttia kaivoksen liikevaihdosta, ja kun liikevaihto on aina 100 prosenttia, niin tuotannossa tapahtuva arvonlisä on 667-kertainen. Siihen ei itseasiassa vaikuta malmin laatu. Näin suurta arvonlisää harva tuotanto saa aikaan suhteessa käytetyn raaka-aineen arvoon. Eli kaivosteollisuus on yksi tehokkaimmista arvonluojista.
On myös huomattava, että kaivoksen näin luodusta uudesta pääomasta jää suurin osa Suomeen. Valtio ja kunnat saavat kaivoksen veroina ja veroluontoisina maksuina noin 33–35 prosenttia kaivoksen liikevaihdosta.
Eli väite, että kaivoksista ei jäisi mitään Suomeen on väärä, mutta valitettavasti tätä väitettä esitetään usein ja ahkerasti.
Timo Lindborg
dosentti, tekniikan tohtori, Oulu