Maj Karma: Salama

Ensin tuli Ukkonen, sitten vasta Salama. Maj Karman levyjen nimeäminen ei kuulosta yhtä johdonmukaiselta kuin bändin musiikillinen kehitys.

Maj Karma: Salama, 2009.

Ensin tuli Ukkonen, sitten vasta Salama. Maj Karman levyjen nimeäminen ei kuulosta yhtä johdonmukaiselta kuin bändin musiikillinen kehitys. Yhtyeen kahdeksas albumi nimittäin jatkaa luontevasti edellisten viitoittamalla tiellä, joka yhä useammin vie biisit radioiden soittolistoille.


Viime vuonna Herra Ylppö julkaisi Sata vuotta -soololevynsä Ihmiset-bändin kanssa. Sen nimikappaleessa hän kaipasi jotakuta takaisin yhtä kovasti kuin Salaman aloittavalla nimibiisillä, mutta Maj Karman kanssa ikävöiminen soi metallisemmin ja tylymmin. Toki Ylpön leimallinen laulutyyli saa kaiken kuulostamaan Maj Karmalta – tai majkarmaisevalta, jos miehen maneerit eivät miellytä.


Maj Karma osaa toistaa itseään kuulostamatta silti tylsältä – päinvastoin kuin esimerkiksi Kotiteollisuus. Lappeenrantalaisten rasitteena (tai etuna) on junttimainen kossuhuumori, joka onneksi puuttuu harjavaltalaislähtöisiltä kollegoilta.


Ylpön syrjähyppysoolo kuulostaa tehneen yhtyeelle vain hyvää, sillä Salama soi kirkkaasti ja sanoo lähes yhtä terävästi kuin luonnonilmiökaimansa. Levyssä lukee: ”Viimeisimmät bändit / viileimmät bileet / trendikkäimmät baarit / vähät mä välitän”.


Kyseinen Maailma-kappaleen tekstilaina sopiikin kiekkoon paremmin kuin Seitsemäs mantere
-laulun sanat: ”Tuottaja hengittää niskaan / paska fiilis / bändi on palasina”.