Tapio Nikulan kalapaikka ei ole kaukana Ajoksen saaren rannasta, mutta kulku sinne on työlästä, sillä tuuli on nietostanut lunta mereltä paikoin vyötärön korkeudelle asti. Hyytävä viima kohmettaa sormet heti, kun riisuu käsineet.

– Hyötyliikuntaa. Eihän tässä muuten järkeä ole, Nikula naureskelee samalla, kun nostaa aukomastaan avannosta jäälle kaksi katiskaa.

Pyydyksissä kiemurtelee mukavan näköinen matikkasaalis.

– Käyn tyhjentämässä katiskat pari kertaa viikossa. Yleensä tulee parikymmentä madetta. Jos kaikille ei ole tiedossa asiakkaita, jätän pari katiskaan houkuttimeksi ja lasken ylimääräiset takaisin mereen, Nikula kertoo.