Tapio Nikulan kalapaikka ei ole kaukana Ajoksen saaren rannasta, mutta kulku sinne on työlästä, sillä tuuli on nietostanut lunta mereltä paikoin vyötärön korkeudelle asti. Hyytävä viima kohmettaa sormet heti, kun riisuu käsineet.

– Hyötyliikuntaa. Eihän tässä muuten järkeä ole, Nikula naureskelee samalla, kun nostaa aukomastaan avannosta jäälle kaksi katiskaa.