Suomen liittyessä Euroopan unioniin ymmärrettiin se keskeinen tosiasia, että olosuhteet pitkässä maassamme ovat hyvin erilaiset. Pitkät välimatkat, harva asutus ja ankarat ilmasto-olosuhteet tekevät Itä- ja Pohjois-Suomesta erityisalueen koko Euroopan mittakaavassa.
Siksi EU-jäsenyyden yhteydessä kirjattiin liittymissopimukseen tunnustus näille haasteille, ja tarve kompensoida niitä aluekehityksen keinoin.
Tuo kirjaus ei ollut pelkkä muodollisuus. Se oli lupaus siitä, että Suomea ei tarkastella vain yhtenä kokonaisuutena, vaan että alueelliset erot tunnistetaan ja niihin vastataan.
Sen turvin on rakennettu infrastruktuuria, tuettu elinkeinoja ja pidetty yllä elinvoimaa alueilla, joilla markkinaehtoinen kehitys ei yksin riittäisi.
Nyt olemme tilanteessa, jossa tämä historiallinen erityisasema on vaarassa kadota uuden EU-rahoituskauden myötä.
Keskusteluissa painopisteet ovat siirtymässä. Samalla riski kasvaa, että juuri ne alueet, jotka eniten tarvitsevat tukea, jäävät sivuun.
Kyse ei ole vain rahoituksesta, vaan periaatteesta. Tunnustetaanko edelleen se, että lähtökohdat eri puolella Suomea ovat täysin erilaiset?
Huoli ei ole liioiteltu. Jos erityisolosuhteiden huomioiminen poistuu, vaikutukset näkyvät nopeasti. Investoinnit vähenevät, kehityshankkeet hiipuvat ja alueellinen eriytyminen kiihtyy.
Koko Suomen asuttuna pitäminen on ymmärrettävä osana maamme puolustusta ja kaikkien turvallisuuteen vaikuttavana asiana.
Katse kääntyy väistämättä nykyiseen hallitukseen ja pääministeri Petteri Orpoon. Kyse ei ole vain teknisestä neuvottelukysymyksestä Brysselissä, vaan poliittisesta tahdosta.
Puolustaako Suomi jatkossakin oikeuttaan huomioida omat erityisolosuhteensa, vai annetaanko tämän periaatteen hiljalleen rapautua? Aikooko Orpo jäädä historiaan pääministerinä, jonka kaudella Suomen aluekehityksen perusta mureni?
Juttua muokattu 4.5. kello 10.19: Korjattu otsikkoon Lauri Nikulan titteli.
Lauri Nikula
maakuntahallituksen puheenjohtaja, Pohjois-Pohjanmaan liitto