Elin nuoruudessani aikaa, joka nimettiin Länsi-Saksan lehdistössä suomettumiseksi, myöhemmin se levisi median yleiseen käyttöön. Sillä tarkoitettiin sitä, että Suomi oli alistunut silloisen Neuvostoliiton tahtoon, ei siis ollut itsenäinen valtio vaan riippuvainen Venäjän tahdosta.
Mikä oli tosiasiallinen tilanne? Me elimme turvallisessa maailmankolkassa, kauppa kävi, josta hyötyivät molemmat osapuolet, etenkin Suomi. Meillä oli jopa niin sanottuja punaisia paroneja, toisin sanoen ihmisiä, jotka huolehtivat Neuvostoliiton kaupasta, ja Suomen kannalta siis hyvinvoinnista.
Sitten Kekkosen jälkeen, ei toki heti, vaan 2000-luvun alusta alkaen, Suomen suunta muuttui totaalisesti. Lipposen teesiä mukaillen me halusimme ytimeen eli sinne, missä päätöksiä tehdään.
Nyt olemme uhan alla. Olemme liittyneet Natoon, jossa luovutamme maamme alueet USAn ja liittolaisten vapaaseen käyttöön, siis lentokentät, satamat ja koko infrastruktuurin ilman mitään valvontaa tai edes lupaa siihen. Yksinkertaisesti hyökkäysalusta Venäjää kohtaan.
Sitten me teimme ulkopoliittisen johdon siunauksella niin sanotun DCA-sopimuksen USAn kanssa, jossa samat vapaakulkuoikeudet luvataan myös USAn armeijajoukoille.
Mielestäni Suomi on mennyt suomettumisen ajoista väärään suuntaan. Kohta olemme USAn siirtomaavaltana vastuussa pieneltä osaltamme Lähi-idän kriisistä, Ukrainan sodasta ja lasten tappamisesta, Gazassa uhreja yli 56 000 ihmistä.
Esko Lehtola
Raahe