Heti alkuun on sanottava, että olen huolestunut, hyvin hyvin huolestunut. Toimin tukihenkilönä eräässä maahanmuuttajaperheessä. Perhe on tullut Suomeen joitakin vuosia sitten. Yksinhuoltajaäidillä on alakouluikäisiä lapsia ja perhe asuu alueella, jossa enemmistö on maahanmuuttajia.
Lapset viettävät aikaansa ulkona kavereidensa kanssa. Kommunikointi tapahtuu luonnollisesti heidän omalla äidinkielellään.
Kotona puhutaan tietysti omaa äidinkieltä ja taustalla pyörii televisiossa oman maan ohjelmat, usein traagisine uutiskuvineen.