Eilen lähdin töihin villalankakerän kanssa. Hymyilin itsekseni, kun tungin lankakerää läppärilaukkuun ja ajattelin, että mitähän tuumaisin, jos näkisin jonkun tekevän sen kanssa sitä, mitä itse olin suunnittelemassa.
Tarvitsen tietooni tarkan mitan siitä, kuinka pitkän verkkokaapelin tilaisin tarpeeseeni. Toimistorakennuksemme yläkerrasta oli tarkoituksena saada vedettyä kaapeli kellarikerrokseen haastavaa reittiä pitkin. Jalkamääräisen loikkimisen tai mittanauhalla mahdottomalta tuntuvan kyykkäyksen sijaan sain aamusuihkussa oivalluksen, että vedän reitille villalangan ja mittaan sen. Siitähän se määrämitta saadaan!
Villalankahetki palautti ajatukset kuin salakavalasti vuosien taakse. Oli tulossa näytelmän ensi-ilta, jonka äänitekniset ratkaisut olivat puolisoni mietittävinä.