Oulun keskustassa useille julkisilla tonteilla sijaitseville parkkipaikoille pysäköinti on maksullista. Tätä ratkaisua ei mielestäni kyseenalaisteta läheskään tarpeeksi, vaan maksamme edelleen pientä, mutta olennaista hintaa toiminnosta, jonka tulisi olla itsestäänselvyys. Lähemmän tarkastelun kautta koko pysäköintimaksun konsepti vaikuttaa olevan huteralla arvopohjalla.
Pysäköintimaksut ovat täydellinen esimerkki sääntö-Suomesta kaikessa jäykkyydessään ja vääristyneisyydessään. Käyttäkäämme esimerkkinä perustuslain toisen luvun pykälää 9, joka kuuluu seuraavasti: ”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.” Nimenomaan vapaus – liikkua, ja muutenkin – on länsimaisen arvomaailman perustana, joka tunnustetaan kautta linjan myös Suomessa.
Samaan aikaan valtio ja kunnat saavat jostain syystä rajoittaa tätä liikkumisvapautta epäsuorasti taloudellisten tehokeinojen kautta. Puhun tässä nimenomaan julkisella maalla sijaitsevista pysäköintialueista; totta kai yksityishenkilöllä tulee olla oikeus päättää, kuka hänen omistamallaan tontilla liikkuu. Julkiset tontit taasen omistaa Oulun kaupunki, eli käytännössä ne ovat kaikkien oululaisten yhteisiä. Näin ollen liikkumisvapauden tulee näillä alueilla olla mahdollisimman suuri, eikä ainakaan tarpeettomasti rajattua.
Tietenkin autoiluun liittyy väistämättä kuluja. Auton hankkiminen ja vakuuttaminen sekä polttoaineen ostaminen rajoittavat autoilua taloudellisesti, mutta tämä rahanvaihto tapahtuu yksityishenkilön ja yritysten välillä eikä siten liity olennaisesti keskusteluun julkisen sektorin osallisuudesta.
Kuitenkin osa autoilun kuluista maksetaan myös valtiolle: auton omistamisesta maksetaan veroa, polttoaineesta maksetaan veroa ja niin maksetaan itse asiassa kaikesta muustakin, ja näillä rahoilla on tieverkkomme ylläpito turvattu. Tähän sisältyy myös julkisten pysäköintipaikkojen ylläpito. Tavallaan siis auto-, bensa- ja muilla veroilla kansalaiset lunastavat itselleen oikeuden käyttää julkista tieverkkoa ja infraa, mihin kuuluu olennaisesti auton pysäköinti. Eikö asian tulisi olla tällä selvä?
Mutta ei, sen sijaan että kaikki edellä mainitut maksut riittäisivät joudummekin lisäksi maksamaan vielä ylimääräistä (marginaalisen pientä, myönnettäköön) maksua auton jättämisestä paikalle, joka on nimenomaan pysäköinnille tarkoitettu. Siis maksamaan toiminnosta, joka kuulunee liikkumisvapauden piiriin, ja josta olemme jo maksaneet vuosittain nelinumeroisen summan valtiolle verojen muodossa.
En väitä, että kaupunkisuunnittelun kannalta olisi ehdottoman kannattavaa luopua kaikista pysäköintimaksuista; niillä voidaan vaikuttaa parkkipaikkojen kysyntään ja autoilun yleiseen suosioon. Mutta jos pysymme tieliikennelain puitteissa, niin onko kaupungilla– tai ylipäätään kenelläkään – oikeutta määrätä, missä ja miten saamme liikkua?
Benjamin Vaneeckhout
Oulun Läänin Kokoomusnuorten puheenjohtaja