Viime aikoina metsistä, niiden ennallistamisesta ja kirosanoista suurimmasta, suojelusta, on käyty kovasanaista keskustelua.
Suojelun kannattajien näkemyksiä on pidetty vastuuttomina ja metsänomistajat on tasapäistäen ahdettu yhtenäisenä joukkona vastakkaiseen poteroon, metsäteollisuuden vetäytyessä ärhäkkään siilipuolustukseen.
Kuuluipa sitten mihin joukkoon tahansa, metsien suojelun lisääminen on kuitenkin tutkimustulosten valossa välttämätöntä. Onnistuakseen se vaatii tarpeeksi laajoja alueita, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Tätä on korostettu ekologien toimesta jo kymmeniä vuosia, joten kyseessä ei ole uusi ja ihmeellinen asia.
Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon, joten olisi omituista, mikäli valtio ei ole valmis etunenässä suojelemaan vanhojen metsiensä rippeitä ja riittävän laajasti myös muita luontoarvoiltaan rikkaita alueita – olivatpa ne talouskäytössä tai eivät.