Suomen talouskeskustelua hallitsee sitkeä harhaluulo: luonnonvarojen hyödyntäminen ei jätä Suomeen tarpeeksi arvoa. Tämä käsitys on vaarallinen, sillä se vähättelee maamme yhtä todellista kilpailuetua, luonnonvaroja.
Suomen vaurauden perusta ei ole pelkästään palveluissa, osaamisessa tai digitaalisessa taloudessa. Kaivostoiminta ja metsien käyttö luovat kansantalouteen aivan uutta pääomaa globaaleilla markkinoilla. Tästä syntyy varallisuutta, joka lisää Suomen kokonaistuotantoa.
Laskelmat osoittavat, että esimerkiksi yli kolmannes kaivosten liikevaihdosta jää Suomeen veroina sekä veronluontoisina maksuina, ja lisäksi tulee vielä palkat ja kotimaiset hankinnat.
Tämän lisäksi jatkojalostus voi tuoda lisää arvoa, kun siihen liittyy osaamiseen ja teknologiaan perustuva kilpailuetu. Jos jalostus on bulkkituotantoa, se sitoo pääomia ja ympäristöresursseja ilman suurta lisähyötyä. Luonnonvarojen hyödyntäminen sen sijaan luo sen ratkaisevan ensimmäisen merkittävän arvonlisäyksen. Vasta sen päälle voidaan rakentaa korkean jalostusarvon teollisuutta.
Kansainvälinen vertailu on yksiselitteinen. Norja, Australia, Kanada, Ruotsi, Arabimaat ja Chile ovat menestyneet, koska ne hyödyntävät luonnonvaransa järjestelmällisesti ja kytkevät tuotot yhteiskunnan ja osaamisen kehittämiseen. Ainoastaan maat, joissa hallinto on heikko ja korruptio rehottaa, kärsivät niin sanotusta resurssikirouksesta.
Jos haluamme kääntää velkaantumisen ja varmistaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden, meidän on hyödynnettävä luonnonvaramme rohkeasti ja vastuullisesti. Tämä ei tarkoita ympäristön unohtamista – päinvastoin. Kestävä kaivos- ja metsätalous, jossa paikallisyhteisöt ja valtio saavat reilun osansa, on paras tae sille, että varallisuus jää Suomeen.
On aika tunnustaa tosiasia, luonnonvarojen hyödyntäminen on Suomen talouden kivijalka. Ilman sitä emme voi rakentaa kestävää kasvua emmekä turvata hyvinvointia tuleville sukupolville.
Timo Lindborg
dosentti, tekniikan tohtori, Oulu