Luonnon mo­ni­muo­toi­suu­den kato ha­lu­taan py­säyt­tää – on­nis­tu­mi­nen vaatii laajaa toi­min­ta­ta­po­jen muu­tos­ta

Talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua. Aineellisen hyvinvoinnin lisääminen on puolestaan johtanut luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.

Oulu
-
Kuva: Jukka Leinonen

Talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua. Aineellisen hyvinvoinnin lisääminen on puolestaan johtanut luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.

Tämä on pääviesti viime viikolla julkaistuissa ennakkotiedoissa Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta, joka koskee luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.

Tutkimus keskittyy Suomen kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimenpideohjelman onnistumisen ja vaikutusten arviointiin.

Vaikka monimuotoisuuden heikentyminen on tiedetty, heikentymistä on yritetty pysäyttää ja toimet monimuotoisuuden turvaamiseksi ovat olleet oikean suuntaisia, ne ovat olleet raportin mukaan riittämättömiä.

Useimpien 2010-luvulla monimuotoisuuden suojelemiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutus luonnon kehitykseen arvioitiin pieneksi.

Raportti sisältää paitsi katsauksen nykytilaan, myös keinoja tilanteen parantamiseksi. Mitä pitäisi tehdä, että monimuotoisuuden väheneminen saadaan pysäytettyä?

Projektiryhmän mukaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi jatkossa tavoitteena tulisi olla aiempaa laajempi rakenteellinen muutos. Tämä vaatii laajamittaista .

Suurin osa ehdotetuista toimenpiteistä koskee koko maata, mutta osassa painoarvo on suurempi pohjoisessa Suomessa.

Esimerkiksi turvetuotannon vaikutukset ovat paikallisesti edelleen huomattavat, vaikka tuotanto onkin vähentynyt jonkin verran. Energiaturpeen tuotanto tulisi ehdotuksen mukaan lopettaa hallitusti, samoin turvepeltojen raivaaminen.

Puuntuotannon kannalta heikkotuottoisten soiden jatkokäyttö olisi ratkaistava niin, että alueiden biodiversiteetti lisääntyy ja hiilivarastot kasvavat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puuntuotannon kannalta vähätuottoiset ojitetut suot ennallistetaan tai jätetään ennallistumaan.

Suurimmiksi luontoon kohdistuviksi paineiksi tutkimusryhmä nimesi aiempien uhanalaisarvioiden pohjalta maa- ja metsätalouden, rakentamisen ja muun maankäytön sekä ilmastonmuutoksen, saastumisen ja rehevöitymisen.

Talousmetsissä tulisi lisätä monipuulajisuutta, lehtipuiden osuutta, erirakenteisuutta ja lahopuun määrää. Uhanalaiset lajit tulisi huomioida metsäsuunnitelmissa ja -hakkuissa nykyistä paremmin.

Pohjois-Suomessa on vireillä useita puuta käyttävien tehtaiden hankkeita. Näiden näkökulmasta talousmetsien hoitoon ehdotetut muutokset voivat tarkoittaa hakkuumäärien pienenemistä, vaikka tätä ei raportissa suoraan todetakaan.

Sekä maa- että metsätaloudessa tulisi vähentää merkittävästi tukijärjestelmien negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja vastaavasti lisätä sellaisten toimenpiteiden tukemista, jotka joko suoraan edistävät luonnon monimuotoisuuden suojelua tai paremmin mahdollistavat monimuotoisen luonnon ylläpidon tuotannon rinnalla.

Tällaisia ovat muun muassa perinnebiotooppien hoidon sekä metsätalousmaan kulotuksen ja metsätalouden luonnonhoidon tuet.

Porotalouden osalta ylilaidunnusta ehdotetaan vähennettäväksi merkittävästi. Mikäli muut keinot ylilaidunnuksen vähentämiksi eivät tuota riittävää tulosta, nykyistä poromäärää on vähennettävä.

Poronhoitoalueella tulisi säästää vanhojen metsien luonnontilaisia laidunalueita ja suosia jatkuvaa kasvatusta.

Raportissa ehdotetaan myös kehitettäväksi ja käyttöönotettavaksi biodiversiteettiystävällisen poronlihan kuluttajamerkintää.

Suomeen tulisi luoda myös yleisempi tuotteiden ilmasto- ja luontovaikutuksista kertova kuluttajamerkintä, jotta kuluttajan olisi mahdollista tehdä luonnon kannalta myönteisiä valintoja.

Hankkeen loppuraportti julkaistaan kesällä.

fakta

Tavoitetta ei saavutettu

Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä ohjaa kansallinen biodiversiteettistrategia ja sitä tukeva toimintaohjelma.

Vuosille 2012–2020 laaditun strategian ja vuosia 2013–2020 koskevan toimintaohjelman tavoitteena on ollut luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen.

Tavoitetta ei saavutettu vuoteen 2020 mennessä.

Strategian pohjana ovat olleet YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa sovitut 20 kansainvälistä tavoitetta.

Näitä on pyritty viemään käytäntöön 105 kansallisen toimenpiteen avulla.

Lähde: Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus