Lu­mi­joel­ta ko­toi­sin oleva Hanna Sal­li­nen tekee tai­det­ta merestä löy­tä­mis­tään muo­vi­jät­teis­tä ja kier­rä­tys­ma­te­riaa­leis­ta – "Kerron tau­lu­je­ni avulla hä­lyt­tä­viä vies­te­jä meren ti­las­ta"

Ekologinen viesti tulee esille pehmeässä muodossa leikkisten taulujen kautta.

Taide tuli Lumijoelta kotoisin olevan Hanna Sallisen elämään hänen muutettuaan Toscanaan. Hän alkoi tehdä tauluja meren rannoilta keräämistään muovijätteistä. "Kerron taulujeni avulla hälyttäviä viestejä meren tilasta. Taide tuo ne ihmisille pehmeämmässä muodossa." Lasten rannalle hylkäämästä muovilelusta syntyi Hanna Sallisen käsissä kilpikonna.
Taide tuli Lumijoelta kotoisin olevan Hanna Sallisen elämään hänen muutettuaan Toscanaan. Hän alkoi tehdä tauluja meren rannoilta keräämistään muovijätteistä. "Kerron taulujeni avulla hälyttäviä viestejä meren tilasta. Taide tuo ne ihmisille pehmeämmässä muodossa."
Taide tuli Lumijoelta kotoisin olevan Hanna Sallisen elämään hänen muutettuaan Toscanaan. Hän alkoi tehdä tauluja meren rannoilta keräämistään muovijätteistä. "Kerron taulujeni avulla hälyttäviä viestejä meren tilasta. Taide tuo ne ihmisille pehmeämmässä muodossa."
Kuva: Tiina Haapalainen

Ekologinen viesti tulee esille pehmeässä muodossa leikkisten taulujen kautta.

Viisi vuotta sitten Toscana kutsui Lumijoelta kotoisin olevaa Hanna Sallista. Kutsu oli niin vahva, ettei sitä voinut vastustaa. Lähdettävä oli. Sitä hän ei kuitenkaan voinut arvata, että alun perin vuoden mittaiseksi suunniteltu reissu venähtäisi viideksi vuodeksi ja että Italiassa elämiselle ei näy loppua toistaiseksi.

– Italiaan minulle on muodostunut uudet ystäväpiirit, nykyään pienessä Piombinon kaupungissa asuva Sallinen kertoo.

Sopeutumisessa uuteen maahana on auttanut avopuoliso, Luigi Catozzi. Hänet Hanna Sallinen kohtasi neljä vuotta sitten. Sukellusta harrastava puoliso houkutteli vesipelkoisen Sallisen kanssaan veteen.

Uintiharjoitukset lähtivät liikkeelle pienesti. Niitä Hanna teki yhdessä puolisonsa kanssa.

– Pienillä askelilla on pitänyt mennä eteenpäin. Pelko oli niin voimakas.

Vesi elementtinä oli kyllä kiehtonut Sallista, mutta uiminen oli tuntunut pelottavalta.

– Se hetki, kun olin vedessä ja jalat eivät yltäneetkään maahan... Se oli pahinta.

Ratkaiseva hetki syntyi harjoituksessa, jossa Sallisen piti istua meren pohjassa. Se ei onnistunutkaan yrittämisestä huolimatta. Syntyi oivallus siitä, että esineet kelluvat, eikä veteen voi hukkua.

Nykyään Sallinen snorklaa ja sukeltaa syvissäkin vesissä. Syväsukelluksessa apuna tosin ovat vielä sukellusvälineet.

– Uskallan mennä syvään veteen luottavaisin mielin.

Uintireissut ovat tuoneet elämään muutakin uutta kuin uima- ja sukellustaidon. Sallinen alkoi puhdistaa rantoja ja kerätä niille tulleita muoviroskia. Puhdistamistaan roskista hän alkoi tehdä tauluja, jotka kuvaavat pieniä eläimiä ja etenkin meren elämää.

Roskat hän sommittelee taulupohjille, jotka ovat kierrätystavaraa, kuten vanhoja hyllytasoja.

– Taiteen tekemisestä tulee hyvä olo. Puhdistan rantoja, mutta samalla sisäinen mieleni puhdistuu.

Lasten rannalle hylkäämästä muovilelusta syntyi Hanna Sallisen käsissä kilpikonna.
Lasten rannalle hylkäämästä muovilelusta syntyi Hanna Sallisen käsissä kilpikonna.
Kuva: Hanna Sallinen

Sallisen taiteilijanimi on Donna Ruvida. Nimen kääntäminen suomeksi on vaikeaa. Donna tarkoittaa naista ja ruvida karheaa pintaa. Sallisen mielestä suomeksi se on lähinnä karski tai karhea nainen.

– Nimi tulee siitä, että muutan likaisia asioita kauniiksi. Karski nainen voi näyttää naiselliselta, mutta on valmis likaamaan kätensä hyvän asian puolesta.

Viesti teoksissa on selkeä. Italiassa asuessaan Sallinen on havahtunut siihen, että muovin määrä näyttää räjähtävän ihmiskunnan käsiin.

Erityisen huolestunut hän on mikromuovista, joka kantautuu kalojen kautta ihmistenkin ruokapöytiin.

– Muovihan on ollut hyödyllinen keksintö. Se on käytännössä ikuinen materiaali. Mutta mitä siitä olemme kehittäneet? Kertakäyttötavaroita, jotka muodostuvat ikuisiksi jätevuoriksi. Ehkä meidän olisi pitänyt keskittyä tekemään ikuisia esineitä.

Ekologinen näkökulma taiteen tekemisessä on Salliselle hyvin tärkeää, vaikka teokset ovatkin leikkisän naiiveja ja joskus jopa groteskeja. Hän itse uskoo vahvuutensa olevan taulujen leikkisyydessä. Sanoma tulee esille huomaamatta ja helpommin omaksuttavassa muodossa kuin esimerkiksi valokuvissa.

– Kerron taulujeni avulla hälyttäviä viestejä meren tilasta. Monet kokevat aiheen niin ahdistavaksi, etteivät he jaksa katsella tai kuunnella todellisuutta kovin kauan. Taide tuo viestin ihmisille vähän pehmeämmässä muodossa.

Aihe kiinnostaa Italiassa muitakin kuin Sallista. Hänen teoksiaan oli joulukuun ajan esillä paikallisessa kirjasto- ja kulttuurikeskuksessa.

– Sinne minua pyysi italialaisen ympäristöjärjestön organisaattori. Aihe oli ajankohtainen, joten näyttelyni sai hyvän vastaanoton.

Näyttelyitä on tarkoitus pitää enemmänkin tulevana vuonna. Erityisesti houkuttelisi taideprojektien ja sanoman levittäminen kouluihin.

– Ilmastonmuutokseen ei puututa ylemmillä tasoilla. Siksi on tärkeää, että me yksilöinä teemme pieniä tekoja.

Parturi-kampaajaksi parikymmentä vuotta sitten valmistunut Sallinen kokee tehneensä aina luovia hommia. Kuvataidetta hän ei kuitenkaan ole opiskellut lukion valinnaisaineita enempää.

Niitä perinteisempiäkin töitä on mahtunut viiteen vuoteen. Sallisen omin sanoin ”monenlaista on tullut tehtyä”. Työt ovat vaihdelleet hotellihommista englannin opettamiseen.

Välillä hän työskenteli sukellusfirmalle. Tällä hetkellä työllistävät puhelinkyselyt ja niiden tekeminen.

– Mutta se on vain sellaista, Sallinen sanoo ja heilauttaa kättään.

Tärkeintä kaikesta on sittenkin taide. Se on työtä ja tekemistä, vaikkei sitä perinteiseksi työksi ehkä luokitellakaan. Harrastus se on Sallisellekin vielä.

– Uskon kuitenkin, että taiteen mukana elämään tulee myös seikkailua. Se vie minut eri paikkoihin. Nähtäväksi jää, minne asti päädyn.

Hanna Sallinen

Syntynyt vuonna 1977.

Lähtöisin Lumijoelta, asunut Kempeleessä ennen muuttoaan Piombinoon Italiaan.

Kävi lukion Limingassa.

Valmistunut parturi-kampaajaksi Raahen ammattioppilaitoksesta vuonna 2000.

Harrastaa lukemista italiaksi ja englanniksi.

Viljelee miehensä kanssa myös kasveja sekä kasvattaa viinirypäleitä ja oliivipuita pienellä maapalstalla.

”Kerron taulujeni avulla hälyttäviä viestejä meren tilasta.”