Viime viikkoina sää on Suomessa ollut kaikkien huulilla, muttei siksi, että paremmista puheenaiheista olisi ollut pulaa. Säästä on puhuttu, koska kesä on ollut poikkeuksellinen.
Vuosittaisten hellepäivien uusi ennätys on nyt 70. Ilmatieteen laitoksen vertailukelpoiset helletilastot alkavat vuodesta 1961.
Poikkeuksellista lämpöä koettiin erityisesti Lapissa. Elokuun ylin lämpötila Suomessa, 28,4 astetta, mitattiin Utsjoen Kevolla. Pitkien hellejaksojen määrä on tällä vuosituhannella kasvanut.
Se kiinnostava kysymys kuuluu, onko kyse säiden vaihtelusta vai ilmastonmuutoksesta.
Meteorologit tapaavat varoa jyrkkiä johtopäätöksiä, mutta nyt päätelmä on yksiselitteinen. Näin arvioi toimialajohtaja Hannele Korhonen Ilmatieteen laitoksesta: "Vaikka Suomen sääoloille vaihtelu vuodesta toiseen on ominaista, on selvää, että ilmaston lämpeneminen on keskeinen tekijä havaittujen lämpöennätysten takana."
Ja jos pitempää pohjoista aikasarjaa vaaditaan, niin sitäkin aineistoa on: Fennoskandiassa on nyt lämpimämpää kuin milloinkaan viimeisen 1200 vuoden aikana. Näin kertoi Lapin puiden lustoihin perustuva tutkimus viime vuonna.
Keskivertosuomalainen ei ehkä ole pannut pahakseen tämän kesän liki katkeamatonta lämpöä, eivät ainakaan terveet ja hyväkuntoiset.
Etelämpänä Euroopassa viime vuosien tukahduttavuus on ollut tappavaa. Lääketieteen alan Nature Medicine arvioi viime kuussa, että Euroopassa kuoli viime vuoden kuumuuden takia 47 000 ihmistä.
Kaikki ilmastonmuutoksen seuraukset eivät ole kielteisiä. Jokin luontotyyppi tai laji voittaa. Puuston kasvu kiihtyy. Maatalous voi hyötyä. Suomi säästää lämmityskustannuksissa.
Samaan aikaan muutos hävittää joitakin piirteitä tai lajeja luonnostamme. Kuten sunnuntain Kaleva kertoi, pysyvästi lumen peittävät alueet ovat Suomesta katoamassa kokonaan.
Lämpö voi tuoda uusia kasvitauteja ja tuholaisia. Jos ja kun sateisuus lisääntyy, kasvaa tulvien uhka ja ravinteiden valunta vesistöihin ja vaikeutuu taajamien hulevesiongelma.
Ja kun lumi muuttuu loskaksi, kesä talven keskellä merkitsee pimeyttä. Olennainen osa ilmastonmuutosta on myös oletettu äärilmiöiden kuten rajujen myrskyjen tai sateiden lisääntyminen. Uhkista suurimpiin kuuluu Golfvirran pysähtyminen.
Ilmastonmuutosta kannattaa torjua jo varmuuden vuoksi. Samaan aikaan siihen pitää myös varautua.
Keskeinen kysymys on se, kuinka saada maailman suuret kasvihuonekaasujen päästäjät tekemään riittävän tiukkoja päätöksiä. Kirittävää on muun muassa Kiinalla, Intialla, Venäjällä. Ongelmana on ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden laaja käyttö.
Olennaista ilmastonmuutoksen torjunnassa on maailmanlaajuinen näkökulma, sillä uhatkin ovat globaalit. Pieni maa ja EU saavat ilmastokeskustelussa sitä enemmän painoarvoa, mitä puhtaampi oma pesä on. Maata, joka ei itse näytä esimerkkiä, ei ole syytäkään kuunnella.