Ollessani 19-vuotias äitini luki minulle otteita Pentti Linkolan Toisinajattelijan päiväkirjasta. Teksti puhutteli terävyydellään ja monitasoisuudellaan. Syvä huoli luonnon tilasta ja ihmisen eloonjäämisestä yhdistyi fantasioihin elämänmenomme muutoksista.
Linkolan maailmankatsomus oli selkeä. Ihminen on laji muiden joukossa ilman erityisoikeuksia, eikä hänessä ole yhtäkään piirrettä, jota ei olisi myös muilla selkärankaisilla.