Ihan muutaman askeleen päässä kyynisestä mulkusta, kuvailee itseään Valtteri Kontturi, 45, pilke silmäkulmassaan.

– Tämä harrastus varmaan estää ottamasta niitä muutamia askelia. Jos saa välillä tuntea vähän lapsenomaisesti, että maailma on taianomainen paikka.

Kun astuu liminkalaisen omakotitalon piharakennukseen, ymmärtää mistä Kontturi puhuu.

– Saman vaikutuksen toisi se, jos olisi pieniä lapsia, niiden kanssa touhuillessa ei pääse kyynistymään. Mutta omat lapset on jo isoja, niin pitää keräillä muoviukkoja, Kontturi sanoo.