Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lii­ken­ne­va­lis­tus kaipaa paluuta juu­ril­leen

Useita onnettomuuksia liukkaassa kelissä, otsikoi Kaleva 10.12. Se ei ole uutinen, uutinen on se missä? Eläkkeellä olevan liikenneopettajan ja Liikenneturvan ennakoivan ajon kouluttajan silmään pistävät syyt ja seuraukset.

Liikenneturva ei ole jäänyt eläkkeelle. Se on passivoitunut. Puhutaan ajasta, jolloin vuosittain kuoli liikenteessä yli tuhat ihmistä, loukkaantuneita satamäärin. Huomattavasti vähemmillä autoilla ja kortillisilla kuljettajilla. Autokoulut vahvan kuljettajataustan omaavina autokoulun opettajineen. Valistuskampanjat, liikennekilpailut ja myönteisen liikenneasenteen luomisineen olivat ajankohtaisia. Onnettomuustilastot korjaantuivat.

Liikenneturva ei ainoastaan tilastoinut, vaan kouluttajansa kouluttivat eri yhdistysten ja järjestöjen ennakoivan ajon kouluttajia. Merkittäviä nimiä olivat Hannu Karpo, Ensio Itkonen, tuomari Veikko Pajunen ja paljon muitakin.

Tieliikennelain kokonaisuudistus vuonna 1982 oli laajasti lausunnoilla ennen voimaantuloa, sekä laaja valistuskampanja.

Nyt liikenneministerit rustaavat asetuksia ilman minkäänlaisia ammattitietoja, kyselemättä asiantuntijoilta ennen päätöksentekoaan. Kuten Anne Berner ja viimeisimmän hullutuksen Lulu Ranne. Netistä saa opetusluvan heti kuka tahansa, kenelle tahansa. Onko seuraava asetus se, että autokoulut kielletään ammattiosaamisineen ja mistä syystä. Ettei vaan olisi vanhusten jo liian vaarallista elää liikenteessä?

Peräänajot: ellet voi pysäyttää, ohjaa ohi. Autokouluissa sekin opetetaan. "Höyhennä".

Reijo Huhtala

Oulainen