Yrittäjän tarina: Ou­lu­lai­nen Risto Hoik­ka­nie­mi vastasi pu­he­luun, joka johti kon­kurs­siin ja mil­joo­na­vel­koi­hin

Koti: Vauva pani ou­lu­lai­sen Kar­ja­lan perheen huo­ne­jär­jes­tyk­sen uusiksi

Keskoset: Ii­läi­nen Vera Tur­ti­nen painoi syn­tyes­sään vain 500 grammaa

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan – tutustu ja hae tästä

Essee
Tilaajille

Lenita raivoaa vä­hät­te­li­jöil­leen ja Renny tarjoaa tir­kis­tys­reiän su­per­täh­tien oik­kui­hin – sär­mik­käät ja re­hel­li­set elä­mä­ker­rat kie­to­vat pau­loi­hin­sa

Rehellisyys on tärkeä piirre elämäkerroissa, mutta yhtä totuutta menneestä ei ole olemassa. Ehkä juuri tulkinnanvaraisuus tekeekin elämäkerroista kiinnostavia, kirjoittaa Taina Kinnunen.

Olen pitänyt elämäkertoja kakkosluokan kirjallisuutena. Ne ovat edustaneet muuta kuin oikeaa tietokirjallisuutta – ja juuri siksi niiden kärkisija tietokirjojen myyntitilastoissa on keljuttanut.

Nuoruuden taiteilijaelämäkertojen jälkeen en ole lajiin juuri tarttunut. Kunnes vuonna 2017 ilmestyi Riitta Kylänpään kirjoittama elämäkerta kalastaja ja filosofi Pentti Linkolasta. Pian myös Anneli Jussila muisteli elämäänsä Linkolan kumppanina.

Teosten vetovoima perustuu niiden poikkeukselliseen keskushenkilöön. Samalla ne tarjoavat aikamatkan lähihistoriaamme ja eurooppalaisiin aatevirtauksiin. Teosten avulla tutustuu niin kulttuurivaikuttajien kuin maaseudun alkutuottajienkin tapoihin.

Kauko Röyhkän kaksiosainen omaelämäkerta oli myös kiinnostava.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.