Konsertti
Scandinavian Music Group Qstockin päälavalla perjantaina 28.7.
Kun Scandinavian Music Group esiintyy, on helppo rakastaa koko maailmaa. Parasta on varmistaa, että oma siippa on vieressä, sillä SMG on parasta mahdollista pussailumusiikkia.
Toisiinsa kietoutuneita pariskuntia näkyi yleisön joukossa Oulussakin, kun bändi käynnisteli perjantai-iltaa ja festivaaliviikonloppua. Päälavan ensimmäisen bändin paikka ei ole helppo, mutta keikkansa puolivälissä SMG oli jo saanut festivaaliyleisön keinumaan vapautuneesti musiikkinsa tahdissa.
Orkesteri tarjosi haikean lempeää fiilistelyä ja muistutuksia rakkauden raadollisuudesta. Terhi Kokkosen ääni soi kirkkaana ja kuulaana. Bändin lavaesiintyminen näytti vaivattomalta. Jokaisella oli oma paikkansa ja tehtävänsä.
SMG:n esiintymistä leimaa harvinainen yhteisöllisyyden kokemus. Tuntuu kuin orkesteri ei esiintyisi yleisölleen, vaan yleisönsä kanssa. Bändi ei konstaile, pukeutuu kuten yleisönsä ja uskaltaa luottaa karismaansa. Jos SMG olisi väri, olisi se oljen keltainen, hieman auringon haalistama.
SMG ei ehkä ole perinteinen päälavabändi, mutta hyvin se suuren lavan täytti. Negative puolestaan sai tyytyä rantalavaan. Hölmö rakkaus on nerokas popkappale ja rumpali Antti Lehtinen yhtä nerokas välispiikkaaja. Lehtisen pitkäksi, tiukaksi ja laihaksi mainostama kitaristi Joel Melasniemi yltyi viimeisten biisien paikkeilla myös huikeisiin akrobaattisiin taivutuksiin. Kokkonen flirttaili yleisölle ja siitäkös innostuivat ne Motörheadia vartovat rokkarit, jotka yleisössä todistettavasti kärkkyivät.
Keikan yllättävintä antia oli Kokkosen ja Melasniemen akustinen, vielä julkaisematon encoreherkistely.
Sata kilometriä Ouluun, lauloi Terhi Kokkonen, mutta kyllä bändi pääsi ihan perille asti.