Hämmentyneenä olen lukenut juttuja ja kuunnellut kannanottoja lastensuojelun, erityisesti sijaishuollon, tilasta. Voin vain aavistaa miltä näiden juttujen lukeminen lastensuojelun työntekijöistä on tuntunut ja tuntuu.
Syyllisiä lasten ja nuorten pahoinvointiin haetaan innolla ja sopiva syyllinen on löydetty niistä ihmisistä, jotka parhaansa mukaan yrittävät korjata vuosien aikana tapahtuneita laiminlyöntejä ja epäonnistumisia, joiden seurauksena lapset oireilevat tuhoamalla itseään ja toisia.
Ennen kuin lapsi sijoitetaan laitokseen on ehtinyt paljon tapahtua. Kaikki mahdollinen apu mitä yhteiskunnassa on tarjolla on otettu käyttöön lasten auttamiseksi, ja kun mikään ei ole auttanut, lapsi on jouduttu sijoittamaan sijaisperheeseen tai lastensuojelulaitokseen.