Vakavasti päihteillä oireilevat alaikäiset nuoret ovat pääsääntöisesti lastensuojelun asiakkaina sijoitettuina lastensuojelulaitoksiin. Tutkimustieto sijaishuollon toimintamalleista ja vaikuttavuudesta on kuitenkin vähäistä. Suomessa ei myöskään ole riittävästi laitoksia, joissa pystyttäisiin tehokkaasti katkaisemaan nuorten vakavat päihdeongelmat.
Laitokset eivät ole päihteettömiä ympäristöjä. Nuoret kohtaavat laitoksissa muita päihteisiin myönteisesti suhtautuvia nuoria, jolloin sijoitus voi pahentaa nuoren päihdeongelmaa. Laitoksista on myös helppo poistua luvatta. ”Hatkareissujen” aikana nuori altistuu monille vaaroille, kuten lisääntyneelle päihteidenkäytölle, väkivallalle ja hyväksikäytölle. Nuori voi joutua rahoittamaan karkumatkaa rikoksilla tai korvaamaan yösijaansa alistumalla seksuaalirikoksen uhriksi.
Sijaishuollon tulee onnistua tehtävässään paremmin. Tarvitaan uusia ratkaisuja. Nuoren päihteidenkäytön juurisyynä voi olla esimerkiksi kielteisten lapsuudenkokemusten aiheuttamia traumoja ja kiintymyssuhdehäiriöitä, joita tulee hoitaa nykyistä tehokkaammin.
Terveydenhuollon päihdeosaaminen, nuorille suunnatut päihdeinterventiot ja hoitomuodot tulee saattaa kiinteäksi osaksi sijaishuollon arkea. Tarvetta voi olla myös alaikäisille suunnatulle laitosmuotoiselle päihdehoidolle, lääketieteellistä hoitoa tarjoaville vieroitushoitopaikoille ja alaikäisten korvaushoidolle hoitomenetelmänä.
Yhteiskuntamme tulee kyetä turvaamaan haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten kasvuolosuhteet. Päihteitä käyttävät alaikäiset nuoret tarvitsevat aikuisten ohjaamaa turvallista arkea. He tarvitsevat oikea-aikaisesti yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Resursseja tulee kohdentaa vastaamaan tämän erityisen ryhmän tarpeita. Huonosti voiva lapsi ei voi odottaa. Muutos tarvitaan nyt.
Mervi Sinivirta
VTM, sosiaalityöntekijä, Vantaa
Marja Marttila
VTM, sosiaalityöntekijä, Helsinki