Vasemmistoliiton edustajat Pohjois-Suomen hyvinvointialueiden aluehallitusten ja aluevaltuustojen puheenjohtajistossa vaativat yhteisessä mielipidekirjoituksessaan (Kaleva 21.10.), ettei lapsilla saa tehdä voittoa. Kritiikki kohdistui erityisesti lastensuojelun sijaishuollon ostopalveluiden kohonneisiin kustannuksiin.
Olemme kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että lastensuojelun kustannuksia on pyrittävä hillitsemään. Ainoa inhimillisesti kestävä tapa säästää sijaishuollon kustannuksissa on vähentää sijaishuollon tarvetta.
Toimiva keino tähän on panostaa lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, kuten perhetyöhön ja lapsiperheiden kotipalveluihin. Kun nyt hyvinvointialueilla tehdään säästöjä avohuollon palveluissa, tulee se näkymään kasvavina kustannuksina sijaishuollossa.
Lastensuojelun piirissä olevia lapsia ja perheitä tulee lain mukaan auttaa ensisijaisesti avohuollon tukitoimin. Jos nämä toimet eivät kuitenkaan ole riittävät lapsen tilanteen turvaamiseksi, tulee harkita lapsen sijoittamista oman kodin ulkopuolelle.
THL:n julkaiseman lastensuojelutilaston mukaan vuonna 2023 kiireelliset sijoitukset lisääntyivät valtakunnallisesti kahdeksan prosenttia edellisestä vuodesta. Pohjois-Pohjanmaalla nämä kiireelliset sijoitukset lisääntyivät peräti 24 prosenttia. Tilastojen edessä on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, olisiko näitä lapsia ja perheitä voitu tukea aikaisemmin.
Vasemmistoliiton edustajien kirjoituksessa nousi esille, että hyvinvointialueiden omat sijaishuollon yksiköt olisivat kustannustehokkaampia ja paremmin valvottuja kuin ostopalvelut. Tällaiseen vastakkainasetteluun ei ole perusteita.
Sijaishuollon sääntely on sama riippumatta siitä, onko palveluntuottaja hyvinvointialue, yritys vai järjestö. Sijaishuollon kustannukset muodostuvat pääosin henkilöstöstä ja tiloista, joten ei ole myöskään perusteltua olettaa, että julkinen tuotanto olisi lähtökohtaisesti edullisempaa – etenkään, jos on tarkoitus rakentaa uusia tiloja.
Ongelmallista on, että hyvinvointialueet eivät tunne oman palvelutuotantonsa todellisia kustannuksia. Hyvinvointialueen tulee selvittää oman tuotantonsa kustannukset, jotta palveluntuottajia voidaan aidosti vertailla. Olettamusten sijaan päätösten tulee perustua tietoon.
Laura Lindeberg
Hyvinvointiala Hali ry, sosiaalipalvelujen johtaja