Kävin kuuntelemassa Oulun ensi- ja turvakodin järjestämää Varjosta valoon -seminaaria Oulun kaupunginteatterilla. Tietysti korva oli aika tarkkana kuulemaan asiantuntijoiden näkemystä ennaltaehkäisyyn liittyvissä asioissa.
Väkivallassahan on todella kyse vakavasta asiasta, joka voi johtaa fyysisenä väkivaltana jopa kuolemaan. Suinkaan ei voi myöskään poissulkea henkistä väkivaltaa. Sen merkitys ihmisen itsetunnolle voi olla hyvin vakava.
Yllätys oli se, että äidit eivät jaksa lastensa kanssa. Kyseessä lienee rasittuneet äidit ja yksinhuoltajat. Tietysti näissäkin tapauksissa aika paljon asetetaan neuvoloiden, päivähoidon, koulun harteille huomata lapsessa piirteitä huonosta olosta.
Aivan sama asia on silloin, kun perheessä aikuisten välillä on väkivaltaa. Lapsi kantaa usein henkistä taakka perheen tilanteesta, kun on jo isompi.
Perheessä, jossa väkivalta rehottaa, on useita henkilöitä, jotka eivät selviä ilman vakavia traumoja. Niiden hoitaminen tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi.
Sosiaaliviranomaisilta vaaditaan tänään tosi tarkkaa silmää huomata yksin väkivallan rehottaminen perheyhteisöissä. Työntekijöitä on liian vähän, pätevyyttä puuttuu.
Pitkittyneinä toimeentulotukiasiakkaina olevat perheet ovat usein niitä, joiden kanssa mielestäni on tehtävä kontaktikohtaista työtä eikä pyydetä vain laittamaan hakemusta sosiaalitoimen hakemuslaatikkoon.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme. Pitäkäämme heistä huolta.
Arja Kostet
eläkeläinen
entinen sosiaalityöntekijä
kuntavaaliehdokas (vas.)
Oulu
