Lapsilisäjärjestelmän uudistamista perustellaan yksinkertaistamisella ja yhdenvertaisuudella. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, mutta ne eivät saa peittää alleen uudistuksen todellisia vaikutuksia.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilöiden esitys korvata nykyinen lapsilisäjärjestelmä 100 euron tasamallilla lasta kohden tarkoittaisi käytännössä merkittävää heikennystä erityisesti monilapsisille perheille.
Lapsilisän jatkaminen 18-vuotiaaksi asti on kannatettava ja pitkään odotettu tavoite. Sitä ei kuitenkaan pidä rahoittaa poistamalla sisaruskorotuksia tai heikentämällä muiden perheiden toimeentuloa.
Uudistuksen lähtökohtana on oltava lapsiperheiden taloudellisen turvallisuuden vahvistaminen, ei kustannusneutraali järjestelmämuutos.
Muodollisesti samansuuruinen lapsilisä ei tarkoita tosiasiallisesti yhdenvertaista lopputulosta. Perheiden arki ja kustannusrakenteet ovat erilaisia.
Lapsiluvun kasvaessa kasvavat myös asumisen, ruoan, vaatteiden, liikkumisen, harrastusten ja hoivan kustannukset. Sisaruskorotukset eivät ole ylimääräinen etuoikeus, vaan tapa tunnistaa monilapsisten perheiden todellisia kustannuksia.
Erityisen ristiriitaista on perustella sisaruskorotusten poistamista tilanteessa, jossa Suomi kamppailee historiallisen matalan syntyvyyden kanssa. Jos yhteiskunta haluaa tukea lapsitoiveiden toteutumista, sen tulisi vähentää perheiden taloudellista epävarmuutta, ei lisätä sitä.
Malli, joka rankaisee perheitä juuri silloin, kun lapsiluku kasvaa, ei vahvista syntyvyyttä eikä perhemyönteisyyttä.
Myös ajatus leikkausten kompensoimisesta esimerkiksi asumistuen kautta on ongelmallinen. Se ei tavoittaisi kaikkia perheitä, ja erityisesti monilapsiset perheet voivat asua kodeissa, joissa asumistukea ei myönnetä lainkaan tai sen merkitys jää vähäiseksi.
Tuen siirtäminen järjestelmästä toiseen ei poista sitä tosiasiaa, että osa perheistä menettäisi merkittävästi toimeentuloaan.
Lapsiperheiden Etujärjestö katsoo, että lapsilisän ikäraja tulee nostaa vähintään 18 vuoteen, sisaruskorotukset tulee säilyttää ja niitä tulee vahvistaa, yksinhuoltajakorotuksia ei saa heikentää ja lapsilisien ostovoimaa on parannettava.
Lisäksi lapsiperheiden verotusta on tarkasteltava osana perhepolitiikan kokonaisuutta. Ennen jatkovalmistelua uudistuksesta on tehtävä kattava lapsi- ja perhevaikutusten arviointi.
Vaikutuksia ei pidä arvioida vain hallinnollisen selkeyden tai kustannusneutraaliuden näkökulmasta, vaan lapsen edun, perheiden toimeentulon, arjen kuormituksen ja eri perhemuotojen yhdenvertaisuuden kannalta.
Lapsilisä ei ole vain tekninen etuus. Se on viesti siitä, miten yhteiskunta suhtautuu lapsiin, vanhemmuuteen ja tulevaisuuteen.
Perhepolitiikan tulee rakentaa luottamusta siihen, että lasten saaminen ja kasvattaminen Suomessa on mahdollista, turvallista ja aidosti arvostettua.
Lapsiperheiden Etujärjestö ry
Kristiina Paju
puheenjohtaja
Reet Einla
varapuheenjohtaja