Lapsen etuun liittyviä säädöksiä on runsaasti. Miksi niitä ei noudateta tai oteta selvityksiä ja todisteita huomioon?
Erkki Hujanen 20.9. Kalevassa: maailma voidaan esittää kolmella lauseella: tietolause (kiistattomasti totta), havaintolause (mitä havaittavaa tosiasiasta seuraa) ja viisauslause (johtopäätös edellisistä).
Lasten edun toteutumista voidaan kuvata ikävän usein seuraavilla lauseilla. Lapset joutuvat vanhempansa kanssa turvakotiin toisen vanhemman väkivallan takia, perhe on ahdistunut ja peloissaan.
Johtopäätös edellisistä lauseista on usein oikeuden tulkinta, jota on vaikea ymmärtää: vanhemmille annetaan yhteishuoltajuus! Johtopäätöksen loppuun ei pysty millään ilveellä kirjoittamaan lyhennettä mot (mikä on todistettu). Matematiikan opettajakin laittaisi perään punaisen väärin-merkin.
Tällaisissa oikeuden päätöksissä ei huomioida kokonaisuutta, vaan yksittäisiä asioita, joiden oikeudessa tulkitaan palvelevan lasten etua.
Esimerkkinä Oulun käräjäoikeuden päätös Kaleva 9.10. ”seurantalaitteet lasten vaatteissa eivät olleet vainoamista”, vaikka lasten isä oli useaan kertaan todistetusti uhannut tappaa äidin, joka joutui menemään lasten kanssa turvakotiin.
Kyseisessä tapauksessa äitiin kohdistuva uhkailu järkyttää koko perhettä. Lapselle on yhtä haitallista altistua väkivallan todistajaksi kuin kokea väkivaltaa. Vanhempien pitäisi tarjota lapsilleen turvallinen kasvuympäristö.
Miten paljon väkivallan tekijä saa oikeudessa aikaa perättömille kertomuksilleen, joita uhri on pakotettu lamaantuneena kuuntelemaan? Saako uhri todisteilleen aikaa ja asiaankuuluvaa painoarvoa?
Päätökset eivät saisi riippua siitä, missä päin Suomea ne tehdään tai miten voimakas asianajaja on. Miten asianajajat toimivat siinä eettisessä ristiriitatilanteessa, ettei oman päämiehen etu, (lojaalisuus siihen) ole lapsen etu? Tulkinnat liukuvat erikoisen usein väkivallan tekijän puolelle.
Selvitys ”Lapsen etu ja oikeudet eivät toteudu vaativissa erotilanteissa” Kaleva 7.3.2025. Selvityksen mukaan huoltajuutta ja tapaamisoikeuksia olisi syytä rajoittaa ja tapaamisista luopua, jos se on perusteltua lapsen suojelemiseksi ja trauman ehkäisemiseksi.
Lapsia pakotetaan jopa tapaamaan vanhempaansa, jota he pelkäävät. Tapaamispaikat eivät saa etukäteen riittävää tietoa arvioimastaan vanhemmasta. Tuomioistuinten mukaan henkisestä väkivallasta ei ole selkeää määritelmää, on haastavaa arvioida keneen väkivalta voi tulevaisuudessa kohdistua ja miten vaarallista se on, miten väkivalta vaikuttaa lapseen ja kuinka todennäköistä on, että se jatkuu?
Vanhemmuuden arviointi lakisääteisenä psykiatrisena tutkimuksena olisi tärkeä uudistus, jos huoltoriita uhkaa pitkittyä. Lisäksi Suomi tarvitsisi ammattitaitoiset perhetuomioistuimet vaativiin erotilanteisiin, kertoo Johanna Valtomaa Ensi- ja turvakotien liitosta. Vasta kehittymässä olevana ja aikuisesta monin tavoin riippuvaisena lapsi on oikeutettu yhteiskunnan erityiseen suojeluun.
Arja Vasala
Oulu