Katso videolta, millaista Lampelan kommuunissa on:
Vuonna 2016 Lauri Väätäjä, 27, etsi asuntoa Rovaniemeltä. Vastaan tuli entinen aikuisasuntola Lapinrinteeltä, jonka 250 neliötä ja kymmenen huonetta herättivät ajatuksen kommuunin perustamisesta.
Pian kaksiosainen omakotitalo oli hänen omistuksessaan, ja huoneita täyttämään tarvittiin nuoria ja mukavia ihmisiä.
Anna-Liisa Rieppola, 28, ei tiennyt ketään Rovaniemeltä, kun hän muutti sinne Kouvolasta tammikuussa 2020. Sosiaalisena ihmisenä hän halusi kotoisan asumismuodon, jonka avulla uuteen kaupunkiin verkostoituminen helpottuisi. Rieppola näki ilmoituksen vapaana olevasta huoneesta, eikä käynyt edes katsomassa taloa ennen muuttoa.
Hän oli varma siitä, että viihtyisi Lampelassa.
– Sanoin Laurille, että voin muuttaa vaikka siivouskomeroon kunhan pääsen tänne, Rieppola nauraa.
Rieppolan opiskeluajan kimppakämppä ei ollut yhteisöllinen, sillä nuoret olivat joutuneet muuttamaan soluun yksiöiden puutteessa. Aikuisiän kokemukset kommuuniasumisesta ovat kuitenkin olleet positiivisia, sillä Rieppolan mukaan ihmiset muuttavat yhteisöön omasta tahdostaan.
Ei yksinäistä hetkeä
Yhteisöllisyys on kommuunissa asumisen parhaita puolia. Aina on joku, jolle voi kertoa huolet ja kuulumiset, eikä korona-aika tuntunut yksinäiseltä etätyöpainajaiselta.
Introvertiksi itseään kuvaileva Niina Luomajoki, 27, kertoo yhteisöasumisen sopivan myös omaa rauhaa kaipaaville ihmisille. Tenttiin lukevan ei tarvitse pelätä yllätysbileitä, sillä Lampelassa kaikesta neuvotellaan yhdessä.
Luomajoki ei kuitenkaan suosittele yhteisöasumista ihmiselle, jota suuresti haittaavat pieni sotku ja äänet. Parisuhteessa elävänä hän ei koe kahdeksan muun ihmisen läsnäolon häiritsevän, sillä Lampelan porukalla on hyvä yhteishenki.
Antti Suutari-Jääskö, 26, mainitsee hyväksi puoleksi sen, että Lampelan asukkaat voivat auttaa toinen toisiaan ja lainata tavaroita.
– Jos tietokone pamahtaa, niin nörtti löytyy naapurista.
Taloudenhoitoa yhteisymmärryksessä
Ville Turpeenniemi, 25, muutti Lampelaan säästääkseen asumiskustannuksissa. Vuokran jakaminen useamman muun kanssa mahdollistaa monipuolisemman rahankäytön. Jokainen ostaa omat ruokansa, mutta lainata saa.
Asukkailla on yhteishyvä hylly, jonka antimet ovat kaikkien käytössä. Pullorahoilla ostetaan kodin tarvikkeita, kuten wc-paperia.
Katso talokierros Lampelan kommuunista:
Kaikki tekevät oman osuutensa pitääkseen talon siistinä, joten kotityölistaa jääkaapin oveen ei tarvita. Jos erimielisyyksiä tulee, niistä keskustellaan yhdessä.
– Se on enemmänkin ilmoitusasia, jos olen lainannut toisen ruokia kysymättä: “Hei mä otan sulta voita, saat uuden paketin illalla!” Yleensä silloin ostan uuden tuotteen sille, keneltä lainasin, Turpeenniemi kertoo.
Hippien ekomaja?
Väätäjän vuokralaiset ovat asuneet Lampelassa muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen, mutta hän näkee kommuuniasumisen myös pidempiaikaisena vaihtoehtona.
Suutari-Jääskö harmittelee kommuunien vähäistä mainostusta. Yleensä vaihtoehtona pidetään vain yksiötä tai pientä solua, vaikka kommuuni voisi antaa nuorelle paljon enemmän. Stereotypiat nuorison hippikommuuneista ovat vahvoja, vaikka todellisuudessa niissä asuu kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä.
Lampelan asukas Viola Saukkoriipi, 26, suosittelee yhteisöasumista ensimmäistä kertaa kotoa pois muuttavalle. Elämäntaitoja ja aikuistumista on hyvä opetella muiden kanssa.
– Mielestäni ei ole terveellistä, että ihmiset asuvat yksin yksiöissä. Tässä oppii tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. En usko, että olisimme kavereita keskenämme ilman kommuuniasumista, sillä kaikki tulevat niin eri lähtökohdista, Saukkoriipi pohtii.
Yhteisöasuminen Suomessa
1970-luvulla asunnoista oli pulaa muuttoliikkeen myötä, ja perheet asuivat ahtaasti. Samassa asunnossa saattoi asua useampi perhe.
1980-luvulla Suomen suurimpiin kaupunkeihin rakennettiin yhteisöasumiseen sopivia asuntoja Pohjoismaiden ja erityisesti Tanskan innoittamana. Vuoden 1985 Jyväskylän asuntomessuille valmistui 28 asunnon kokonaisuus Tuulenkylä, joka toimi innoittajana 1990-luvun yhteisöasumiskohteille.
2000-luvulla ammattimainen yhteisöasuntojen rakentaminen tyrehtyi. Hankkeita alkoivat vetämään yksittäiset omatoimiset asukasyhteisöt erityisesti ekokylien muodossa.
2010-luvun ilmiöitä ovat seniorikommuunit ja urbaanit asukasryhmien rakennuttamat asuntoryhmät.
Yksiöiden rakentaminen on vauhdikasta kysynnän ollessa korkea.
Tuoreen Tilastokeskuksen asumistutkimuksen mukaan kaikista ikäryhmistä yksinasuminen on lisääntynyt eniten alle 30-vuotiaiden keskuudessa.
Vuonna 2009 Suomessa asui 100 667 yksinasuvaa 16–24-vuotiasta nuorta, kun vastaava luku oli 131 791 vuonna 2019. Lapissa 16–24-vuotiaiden yksinasuvien määrä on kasvanut 14,5 prosenttia vuodesta 2009.
Vuoden 2017 asumistuen muutoksessa puolison tai kämppisten tulot alkoivat vaikuttaa opiskelijan asumistuen määrään, mikä selittää osittain yksinasumisen suosion kasvua. Rovaniemen DAS opiskelija-asuntosäätiön toiminnanjohtaja Kirsti Saviaro huomasi silloin laskun soluasuntojen kysynnässä.
– Monen opiskelijan asumistuki nousi, joten kalliimman asunnon hakeminen mahdollistui.
DAS:in asunnoista 37 prosenttia on soluasuntoja. Saviaro kertoo solussa asuvien opiskelijoiden arvostavan ekologisuutta ja edullisuutta, mikä ilmenee sekä rakentamisessa että asumisessa. Suurin osa opiskelijoista hakee kuitenkin ensisijaisesti yksiötä iästä riippumatta. Syitä siihen on Saviaron mukaan hankala arvioida.
– Suurin haaste soluasumisessa on se, voiko kämppiksen itse valita. Solut ovat suosittuja edullista vaihtoehtoa etsivien kaverusten kesken, mutta tuntemattoman kanssa asuminen ei houkuttele opiskelijoita.
Kuuntele Vasan podcast kommuuniasumisesta. Lampelassa asuva Antti Suutari-Jääskö kertoo kokemuksistaan yhteisöasumisesta:
