Lähisuhdeväkivalta on tabu, josta ei puhuta; ei uskalleta tai ei haluta. Vaikka kuulisi naapurista pahoinpitelyn ääniä, niin asiaan ei haluta puuttua. Ja vaikka kuinka olisi silmä mustana, niin ei haluta myöntää, että puoliso tai oma aikuinen lapsi löi. Ei ole helppoa lähteä väkivaltaisesta suhteesta, vaikka kuinka tajuaisi, että tämä on sairasta. Etenkään, jos ei saa mistään ulkopuolista tukea ja apua.
Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tulleita lähisuhdeväkivaltatapauksia oli vuonna 2014 noin 6 900. Ja tämä on vain se osa, mikä on ilmoitettu poliisille. Arvioiden mukaan yli puolet tapauksista jää ilmoittamatta. Suurin osa tapauksista on puolisoiden (entisten tai nykyisten) välisiä ja 80 prosenttia uhreista on naisia.
Oulun kaupungin viranhaltijoissa on lähisuhdeväkivaltaan perehtyneitä osaajia, mutta kaupungilla ei ole pysyvää rakennetta lähisuhdeväkivaltatyölle, joten tieto-taito lähtee aina osaajan mukana. Ensi- ja turvakodin resurssit ovat myös rajalliset, joten yhteistyötä ja koordinointia tarvitaan.
Oulun kaupungilla on MARAK-työryhmä, joka koordinoi vakavaa, erityisen raakaa ja rikollisuuteen liittyvää väkivaltaa kohdanneita asiakkaita. Mutta MARAK-työryhmäkään ei vastaa lähisuhdeväkivallan laajaan esiintymiseen. Oulun kaupungissa ei ole selkeästi kenenkään vastuulla lähisuhdeväkivallan vastainen työ. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että Oulun kaupunki perustaa lähisuhdeväkivaltaan, sen ehkäisyyn sekä lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden tukemista koordinoivan työryhmän, jossa on edustettuna kaikki kaupungissa lähisuhdeväkivallan kanssa tekemisissä olevat toimijat. Vastuun työryhmästä ja koordinoinnista täytyy olla Oulun kaupungilla. Toivon asialle kaikkien puolueiden tukea. Lähisuhdeväkivalta ei nimittäin katso puoluerajoja eikä uhrin tai tekijän asemaa. Meistä jokainen voi olla perheväkivallan uhri tai tekijä.
Sannamari Sala
projektikoordinaattori
Liikelaitos Serviisin johtokunnan pj.
varavaltuutettu
kuntavaaliehdokas (vas.)
Oulu