Lä­hi­de­mok­ra­tias­ta ja asen­teis­ta

Lähidemokratia kuulostaa ehkä hieman byrokraattiselta sanalta, mutta onko se todella sitä?

Lähidemokratia kuulostaa ehkä hieman byrokraattiselta sanalta, mutta onko se todella sitä? Miten tähän liittyy yksilön asenteet, joihin sisältyy myös pelkoja? Kaikella kunnioituksella lukijaa kohtaan, näen nuo sanat lähidemokratia ja asenne synonyymeinä toisilleen.

Aivan samalla tavalla näen synonyymeinä sanat liitoskunta ja lähimmäinen. Siten lähidemokratian toteuttamistapa peilaa itsemme.

Suvaitsevaisuudesta. Tapaan sanoa ihminen suvaitsee lähimmäistään samoin kuin itseään. Aikaisemmin tapetilla oli ymmärtäminen. Vaadimme ymmärtämään toisiamme, kunnes ilmeisesti huomasimme tämän liian suureksi haasteeksi maailmankatsomuksellisista eroista johtuen. Nyt yritämme suvaita toisiamme. Tämä on hyvä askel itsetuntemuksen tiellä.

Suvaitsevaisuus on vuorovaikutteista. Jokaisen osapuolen, niin pienten kuin suurten on oltava sitä. Tämä ei ole mikään lyömäase, kuten joskus huomaan sitä käytettävän pienten puolelta. Vastaavasti suurempien on otettava tämä tosissaan, katsottava peiliin. Tämä jää helposti nenän varjoon.
Olen tullut huomaamaan tässä kunnallisvaalipolitiikassa monissa eri yhteyksissä, pienet ryhmät, tai kuten itse olen, yhden henkilön valitsijayhdistys, jää näkemättä. Kutsuja ei tule. Paitsi Yle. Kiitos heille. Vain suuret kutsutaan. Tätä selitetään alitajuisesti sillä, etteivät kuitenkaan pienet pääse. Mielenkiintoinen asenneoravanpyörä.

Yhteisöistä. Näen yhteisön hyvin monitahoisena, alkaen aina yhdestä perheestä jatkuen kaveriporukan kautta kyläyhteisöön ja siitä aina kuntayhteisöön saakka, eri puolueita unohtamatta. Lopulta koko maapallo erilaisine kansoineen ja valtioineen on yhtä ja samaa yhteisöä. Erilaisuus on luonnon monimuotoisuutta ja valtava rikkaus, muutoksen airut. Muutos on pelkkä muutos, aktiivinen valinta. Jokainen askel, siten muutos on ollut tärkeä. Ne ovat kantaneet tähän päivään saakka.

On kirjoitettu, älä tuomitse, jotta sinua ei tuomittaisi. Itse sanoisin: Nyrkkiin puristetussa kädessä ei ole mitään. Avonaisella kämmenellä lepää maailma.

Kunnan talous on heikoissa kantimissa. Oletko valmis luopumaan jostain vaatimuksestasi antaaksesi syrjäkylän asukkaalle tai heikompiosaiselle mahdollisuuden siihen, mitä sinulla jo on? Ajatuksistani lisää blogissani Anita Pistemaan Blogi, Kansalaispalkkayhteiskunta.

Tule tapaamaan minua Rotuaarilla arkisin kello 15–18 ja lauantaina kello 17–19.

Anita Pistemaa
kuntavaaliehdokas
omalla ehdokaslistalla, Oulu

Ilmoita asiavirheestä