Julkisuudessa on viime viikkoina keskusteltu runsaasti lääkärien työajoista ja niiden vaikutuksesta hyvinvointialueisiin ja niiden talouteen.
Suuri yleisö ei juuri tiedä mitä lääkärien työ tosiasiassa sisältää. Erikoisaloja on kymmeniä, ja lääkärit voivat toimia mitä erilaisimmissa tehtävissä perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja yksityispuolella, muutamia vain mainitakseni.
Monet julkisen puolen lääkärit päivystävät virkatyönsä lisäksi, eli nämä vuorot tulevat normaalin työajan päälle. Iltoja, öitä ja viikonloppuja. Harva akateemisen loppututkinnon suorittanut asiantuntija työskentelee öisin. Olen anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri OYS:ssa ja teen 80-prosenttista työaikaa pienten lasten ja tutkimustyön vuoksi. Silti viikkotyöaikani sairaalassa ylittää usein 50 tuntia.
Työkaverini puki sanoiksi hyvin, mitä erikoisalamme lääkäri voi kohdata saman päivystysvuoron aikana. Tehohoitolääkäri aloittaa päivystyspoliklinikalle tuodun puukotuksen uhrin hoidon. Samaan aikaan leikattu aivokasvainpotilas kouristaa teho-osastolla, lasten osastolla on elvytys, infektiopotilas ei pärjää vuodeosastolla ja päivällä sydänleikattu potilas vuotaa.
Muutkin erikoisalat päivystävät runsaasti. Päivystävä sydänkirurgi saa kotiin soiton illalla, että aortan repeämän saanut potilas tuodaan sairaalaan. Hän ja vapaalta kutsuttu toinen sydänkirurgi leikkaavat tätä potilasta koko yön yhdessä päivystävän sydänanestesiologin ja leikkaustiimin kanssa.
Samaan aikaan synnyttäjä viedään päivystävän gynekologin suorittamaan hätäkeisarileikkaukseen toisen leikkaustiimin hoidettavaksi. Röntgenosastolla toimenpideradiologi hoitaa kolmannen tiimin kanssa potilasta, jonka vuotanut aivovaltimon pullistuma on vienyt hänet tajuttomaksi. Kaikki tämä voi tapahtua samana yönä.
Jotkin erikoisalat tekevät vuorotyötä Suomessa, kuten akuuttilääkärit. Pienempien erikoisalojen osaajia on kuitenkin niin vähän, että vuorotyön järjestäminen ei ole mitenkään mahdollista eikä järkevää.
Kun päivystävä lääkäri on sairaalassa aktiivisessa työssä, hän ansaitsee hyvin, kuten epämukavan ajan työstä pitääkin. Mutta kun esimerkiksi keskussairaalan sisätautien takapäivystäjä menee päivystysvuoron aikana kotiin lepäämään, hänen palkkansa tippuu niin matalaksi, että sillä ei pysty palkkaamaan lastenhoitajaa päivystysvuoron ajaksi. Hoito pitää kuitenkin järjestää jollain tavalla, koska sairaalassa pitää olla 30 minuutin sisällä kutsusta. Kaikilla päivystävillä lääkäreillä ei ole kunnon turvaverkkoa, johon tässä tapauksessa voisi nojautua.
Aortan repeämää leikanneet sydänkirurgit ovat valmiita, kun aamu koittaa. Pääsevätkö he kotiin lepäämään? Eivät, vaan seuraava päivä on työpäivä.
Päivystävät lääkärit maksavat usein yli 50 prosenttia ansiotuloveroa päivystysvuoroistaan, koska se on lisätuloa varsinaisen työajan palkan päälle. He eivät ole riski julkiselle taloudelle, vaan sen vahva kivijalka.
Timo Kaakinen
anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, Oulun yliopistollinen sairaala
Suomen anestesiologiyhdistyksen varapuheenjohtaja