Kyselyn mukaan suo­ma­lai­set löy­tä­vät nyt voimaa lä­hei­sis­tä, ja hyvin moni on säi­lyt­tä­nyt toivon – "Vas­tauk­set ker­to­vat hyvää suo­ma­lais­ten ar­vois­ta"

Suvi-Maria Saarelainen väitteli teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2017. Hän toivoo, että tämä uusi tutkimus voisi muistuttaa siitä, että eksistentiaaliset kysymykset koskettavat kaikkia ja kaikki kaipaavat tukea niiden pohtimiseen.

Kuva: Uzi Varon

Itä-Suomen yliopisto osallistui kansainväliseen kyselyyn: siihen tuli noin 1 200 vastausta, joista hieman alle 400 Suomesta. Vastaajista ja tutkijoista osa oli Italiasta ja Espanjasta, joissa koronaan on kuollut yhteensä jo yli 50 000 ihmistä. Teologian yliopistonlehtori Suvi-Maria Saarelainen kohtasi tutkijakollegojensa suuren hädän.

Koronapandemia on lisännyt tunnetta läheisten ihmisten merkityksestä, ilmenee Itä-Suomen yliopiston huhtikuussa toteuttamasta kyselytutkimuksesta.

Kyselyn suomalaisvastaajista 60 prosenttia oli täysin tai melko paljon samaa mieltä tämän väittämän kanssa: "Tunnen uudenlaista innostusta rakastaa ja pitää huolta perheestäni."

Vielä useampi, yli 70 prosenttia, ilmaisi kärsivänsä mieluummin itse kuin näkevänsä hänelle tärkeiden ihmisten kärsivän.

– Vain hyvin harva ilmaisi vahvasti, että joku muu saa kärsiä mieluummin kuin hän itse. Vastaukset kertovat hyvää suomalaisten arvoista, tutkija, teologian yliopistonlehtori Suvi-Maria Saarelainen toteaa.

– Samanlaisia tuloksia saatiin väittämissä, joissa kysyttiin toisten auttamisen tärkeyttä ja sitä, miten tärkeä muiden ihmisten läheisyys on haastavina aikoina. Myös niissä näkyi se, että vastaajien enemmistölle ihmissuhteet ovat tärkeitä.

Kaikkiaan kansainväliseen kyselyyn saatiin noin 1 200 vastausta, joista hieman alle 400 Suomesta.

Tutkimus on osa kansainvälistä ”Merkityksen löytäminen pandemian aikana” -projektia. Tutkimusryhmään kuuluu tutkijoita Suomesta, Italiasta, Espanjasta ja Puolasta. Huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun kestäneellä nettikyselyllä pyrittiin keräämään vastauksia erityisesti näistä maista.

Neljä kymmenestä kertoi rukoilleensa tavanomaista enemmän

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ihmisten kokemuksia elämän merkityksellisyydestä covid-19-pandemian aikana.

Kyselyssä kartoitettiin vastaajien elämänarvoja ja sitä, miten he koronakriisiä tulkitsevat, miten epidemia on vaikuttanut heihin ja millaisiin merkityksellisiin asioihin he arkielämässään turvaavat.

Suomalaisvastaajista noin 85 prosenttia kertoi pystyneensä pitämään kiinni toivosta. Lähes yhtä moni kertoi kyenneensä säilyttämään mielenrauhan.

Käytännössä elämän merkityksellisyyden kokemus ilmenee muun muassa juuri toiveikkuutena ja levollisuutena.

Pandemia-ajan uhkakuvien valossa prosenttiosuudet tuntuvat korkeilta. Suvi-Maria Saarelainen näkee myönteisten tulosten taustalla monta tekijää, joista yhtenä tärkeimmistä ovat ihmissuhteet – se näkyi vahvana kokemuksena siitä, että ajatusten jakaminen liennyttää ahdistusta.

– Jo aiemmista tutkimuksista on todettu, että elämän merkityksen kokeminen on hyvin yksilökohtaista, mutta siihen liittyy myös yleisiä asioita, kuten oman ja läheisten hyvinvointi ja ihmissuhteet. Jos yksilö tai hänen läheisensä sairastaa, se horjuttaa elämän merkityksen kokemusta.

Hengellisyys ja muut spiritualiteettiin liittyvät asiat nousivat esille. Lähes puolet vastaajista ilmoitti, että rukous tuo heille lohtua pandemian aikana. Neljä kymmenestä kertoi rukoilleensa tavanomaista enemmän.

Menetelmänä nettikysely sulkee vastaajien ulkopuolelle lähtökohtaisesti kaikki ne, joilla ei esimerkiksi vointinsa puolesta ole mahdollisuutta netin käyttämiseen. Tämä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä.

Kyselyssä ei tiedusteltu kantaa yhteiskuntien rajoitustoimiin.

Saarelainen arvelee, että Suomessa elämän merkityksellisyyden kokemista on edistänyt sekin, ettei ulkona liikkumista ole täällä rajoitettu yhtä rajusti kuin monissa muissa maissa.

– Ihmisillä on ollut mahdollisuuksia elää omannäköistä elämäänsä.

– Tiedetään, että epidemian yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat olemaan pitkäaikaisia, mutta samalla emme selkeästi näe tulevaisuuteen. Sellainen tilanne itsessään on ihmiselle kriisi. Toisaalta yhteiskunnalliset rajoitustoimenpiteet tulivat tilanteeseen, jossa moni niitä kaipasi, ja se on saattanut luoda ihmisille toivoa. Samoin se, että rajoitustoimet ovat purreet hyvin, Saarelainen pohtii.

Elämän haurauden ymmärtäminen on vahvistunut

Etelä-Euroopan vakava epidemiatilanne on näkynyt tutkimusryhmän sisäisessä yhteydenpidossa.

– Normaalisti tutkijoiden välisissä sähköposteissa vain harvoin toivotetaan Jumalan siunausta ja esitetään esirukouspyyntöjä. Nyt sellaisia on ollut etenkin espanjalaisten ja italialaisten viesteissä. Niistä on välittynyt hätä.

Tutkimukseen osallistuvat maat poikkeavat toisistaan kulttuurisesti ja uskonnollisesti, mutta myös koronaepidemian vakavuuden, epidemian rajoituskeinojen ja sairaanhoidon kapasiteetin osalta.

Saarelaisen tutkimusryhmä valmistelee aineiston pohjalta tieteellisiä artikkeleita, joissa aineistoa analysoidaan yksityiskohtaisemmin. Ensimmäisten artikkeleiden on tarkoitus ilmestyä loppuvuodesta. Toistaiseksi eri maiden vastauksia ei ole ehditty vertailla.

Suomessa tutkimuksesta tiedotettiin lehdissä ja Itä-Suomen yliopiston sivuilla. Vaikka tiedonkeruutapa ja vastausten pienehkö määrä rajoittavat tulosten yleistettävyyttä, tutkimusryhmän toiveena on, että tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskunnallisessa keskustelussa.

– Henkilökohtaisesti toivon, että tämä voisi osaltaan muistuttaa siitä, että eksistentiaaliset kysymykset koskettavat kaikkia ja kaikki kaipaavat tukea niiden pohtimiseen.

Tutkimusnäytön perusteella tiedetään, että vakava sairaus muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja elämänarvoja, usein pysyvästi.

”Merkityksen löytäminen pandemian aikana” -kyselyssä vajaa kolmannes suomalaisvastaajista koki pandemian muuttaneen häntä ihmisenä. Kuinka pysyväksi tämä kokemus jää, selviää ajan myötä.

Saarelainen uskoo, että tulevaisuudessa myös koronan vakavalta tautimuodolta välttynyt mieltää itsensä erilaisena ennen ja jälkeen koronan.

Lähes puolet suomalaisista vastaajista kertoi tulleensa tietoisemmaksi omasta kuolevaisuudestaan pandemian aikana.

– Elämän haurauden ymmärtäminen on vahvistunut. Pandemiauutisoinnissa uhkakuvat ovat korostuneet, ja se varmasti on vaikuttanut ihmisten ymmärryksen sitä, että oma elämäkin on jollakin tavalla ohikiitävää. Yleensä kuolema on yhteiskunnassamme putsattu pois näkyvistä, mutta nyt yhtäkkiä se on tullut siihen arkeen ja tuonut vahvemmin ymmärryksen omasta kuolevaisuudesta.

Oman ja läheisten kuoleman mahdollisuuden aiheuttama kuormitus näkyi myös huhtikuun alussa tehdyssä Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimuksessa. Vaikka koronakriisiin kytkeytyy hyvin moniin elämänalueisiin liittyviä huolenaiheita, tutkimuksen mukaan huoli omasta ja läheisen terveydestä oli suomalaisia eniten kuormittava asia.