Kyse on ym­mär­tä­mi­ses­tä

Kansalaisten keskinäisestä eriarvoisuudesta puhuttaessa tahdotaan huomio usein kohdentaa väestöryhmien välisiin taloudellisiin epäkohtaisuuksiin. Siis on eriarvoisuutta, jos jollakin on enemmän rahaa käytettävissään kuin toisella. Tällainen yksioikoinen katsanto on sekä henkisesti että kansantaloudellisesti taantumuksellista, mutta myös tarkoitushakuista. Yhteiskunta ei koskaan eriarvoistu, kansalaiset eriarvoistuvat. Se on totta.

Kansalaisten keskinäisestä eriarvoisuudesta puhuttaessa tahdotaan huomio usein kohdentaa väestöryhmien välisiin taloudellisiin epäkohtaisuuksiin. Siis on eriarvoisuutta, jos jollakin on enemmän rahaa käytettävissään kuin toisella. Tällainen yksioikoinen katsanto on sekä henkisesti että kansantaloudellisesti taantumuksellista, mutta myös tarkoitushakuista. Yhteiskunta ei koskaan eriarvoistu, kansalaiset eriarvoistuvat. Se on totta.

Hyvinvointivaltiossa kansantalous on yhteinen ja kansantalouden vaikutukset ulottuvat kaikkiin väestöryhmiin. Kansantaloudellisesti ajateltuna kansalaiset ovat näin ollen tasavertaisia. Missä sitten tapahtuu eriarvoistumista?

Kyse on ymmärtämisestä. Ymmärtämisen kyky ei katso varallisuutta, vakaumusta, valta-asemaa eikä kansansuosiota. Ymmärtämisenkyky on ihmisessä itsessään. Kuitenkin tämä arvoton aikamme asettaa jatkuvasti suuria haasteita ihmisen eheydelle.

Sisäinen tasapaino on ehdoton edellytys riippumattoman ja johdattelemattoman ymmärtämisenkyvyn säilymiselle. Ymmärtäjiä ovat pelottomat ja sisäisesti vahvan minuuden omaavat ihmiset.

Heikon minuuden omaavat ymmärtämättömät henkilöt puolestaan ovat alttiita ulkoapäin ohjatuille ja julistetuille pelkoperäisille tilapäistotuuksille. Ymmärtämättömät ovat edustettuina valitettavasti myös päätöksentekoportaassa. Ihminen on ymmärtävälle yksilö, mutta ymmärtämättömälle vain yksikkö.

Yleistäminen on pahasta, mutta rohkenen siltikin vetää oivalluksistani yhteen erään johtopäätöksen: ymmärtäjät eivät juuri nurise tai valita, he eivät arvostele eivätkä kanna kaunaa koettelemustensa vuoksi. Ymmärtäjät tahtovat yleistä hyvää, enemmän kuin omaa parastaan. Ymmärrystä on nähdä ihminen kelvollisena kaikenlaisena, kaikenkuntoisena, kaikenikäisenä ja kaikenkokoisena.

Voisiko maamme olla tasavertaisempi ja oikeudenmukaisempi, jos unohtaisimme asioiden käsittelystä ne pelot ja kaunat, mitkä toimintaamme ovat ohjailleet. Voisimmeko ymmärtää yhteiskuntamme olevan sellainen kuin me kansalaisetkin, suomalaiset ihmiset. Asiat hoituvat asenteella, toisiaan kunnioittavien ymmärtävien ihmisten välisellä yhteistyöllä. Ymmärrätkö? Hyvä. Äänestä sitten.

Heikki Pesämaa kansanedustajaehdokas (kok.) Oulu

Ilmoita asiavirheestä