Suomalaisissa kodeissa on eletty jälleen kesällä tuttua näytelmää. Valtaosa vanhemmista on töissä, ja lasten päivät sujuvat joko isovanhempien, kesäleirien ja lomavuorojen avulla tai sitten yksin kotona puhelimen kanssa.
Tilanne on tavallinen ja sitä pidetään lähes luonnonlakina. Todellisuudessa nykyinen noin kymmenen viikon kesäloma on historiallinen jäänne maatalousyhteiskunnasta.
Kaupungistumisen myötä ratkaisuna kesälomaongelmaan nähtiin maaseudulla sijaitsevat mummolat ja vaihtoehdoksi perustettiin lasten kesäsiirtoloita luonnonhelmaan. Yhteiskunta on muuttunut perusteellisesti ja perheiden tukiverkot kaventuneet, mutta koulun ja työelämän rytmit eivät ole muuttuneet samassa tahdissa.
Tätä asetelmaa tulisi tarkastella uudelleen.
Tutkimuksissa on havaittu, että pitkät kesätauot voivat kasvattaa oppimiseroja. Osa lapsista hyötyy monipuolisista kesäaktiviteeteista, kun taas toisille kesä tarkoittaa yksinäisyyttä, ruutuaikaa ja arjen rakenteiden katoamista.
Mitä pidempi tauko koulutyöstä on, sitä enemmän lasten lähtökohdat voivat eriytyä.
Monissa maissa koululaisten loma-aikoja ja työelämän käytäntöjä on sovitettu yhteen järjestelmällisemmin kuin Suomessa. Esimerkiksi Ruotsissa kerho- ja vapaa-ajantoiminnalla on suurempi rooli lasten arjessa myös loma-aikoina.
Lomakausien jaksottaminen pienempiin osiin ja selkeämmin myös kevätkaudelle helpottaisi arjen palapeliä. Yksittäisiksi viikoiksi on helpompi järjestää lähipiiristä apua, sopia etätöistä tai innostaa lapsi leirille, kuin kokonaiseksi kuukaudeksi.
Työelämän näkökulmasta kyse on myös yhdenvertaisuudesta. Kun lasten lomat ovat huomattavasti pidempiä kuin vanhempien vuosilomat, syntyy paineita, jotka kohdistuvat erityisesti lapsiperheisiin.
Monet joutuvat turvautumaan kalliisiin palveluihin tai tinkimään työajoistaan. Kaikissa työtehtävissä ei ole mahdollisuuksia joustaa työajoissa, tehdä etätöitä tai rytmittää lomia kesäkuulle.
Työmarkkinoilla tämä voi vaikuttaa erityisesti pienten koululaisten vanhempien työssäkäyntiin ja uramahdollisuuksiin.
Perheystävällinen yhteiskunta ei synny vain puheilla syntyvyydestä tai työvoimapulasta. Se syntyy myös siitä, että arjen rakenteet tukevat lasten kasvua ja vanhempien mahdollisuuksia tehdä työtä.
Suvi Pulkkinen
johtava osaamisen ja maahanmuuton asiantuntija, Keskuskauppakamari