Kuulemme usein päihderiippuvuudesta kärsiviltä asiakkailtamme kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden aliresursoinnin vaikutuksista. Hoitoaikoja on vaikea saada tai niitä on peruttu. Hoito ei ole riittävän tiivistä, monipuolista tai huomioinut aidosti asiakkaan tarpeita. Ihminen on ohjattu seuraavalle luukulle tai pahimmassa tapauksessa jätetty kokonaan ilman apua.
Mielenterveys- ja päihdetyön integraatiosta on puhuttu vuosien ajan, mutta yhtäaikaista apua on asiakkaidemme mukaan varsin vaikeaa saada. Opioidikorvaushoidossa olevat ihmiset kertovat, että lääkkeen saa ajallaan, mutta lääkäriaikoja tai omaa nimettyä työntekijää keskusteluaikoja varten ei välttämättä ole ollut kuukausiin tai pahimmillaan vuosiin.
Päihdelääketieteen yhdistys julkaisi vuonna 2023 opioidikorvaushoitosuosituksen. Suositus toteaa, että korvaushoitolääkkeen lisäksi hoitosuunnitelmaa on arvioitava säännöllisesti, hoidon alussa jopa 1–3 kuukauden välein. Psykososiaalisella hoidolla on oltava tavoite, sen on oltava riittävän tiivistä ja tarvittaessa on löydyttävä valmius tiivistää hoitokäyntejä (Häkkinen ym. Opioidikorvaushoitosuositus 2023).
Asiakkaamme kertovat, että vain osa suosituksessa mainituista kohdista täyttyy. Pelkkä lääkkeenjako ja pikainen kuulumisten vaihto ei riitä antamaan ihmiselle työkaluja ja tukea, jolla hän voi tervehdyttää elämäänsä. Apu ei voi olla arpapeliä, jossa toisille käy parempi onni kuin toisille.
Julkiset palvelut eivät pysty läheskään aina vastaamaan tarpeisiin, joita sille asetetaan. Onneksi Suomessa on kolmannen sektorin toimijoita, jotka pystyvät omalla toiminnallaan täydentämään palveluita.
Olemme nähneet A-klinikkasäätiön Katuklinikassa ja Nuorten Ystävät ry:n Vertossa monenlaisia onnistumisia, kun yhteistyö eri toimijoiden kanssa on ollut saumatonta. Ammattilaisilla on ollut aikaa kuunnella ja aidosti miettiä ihmisen kanssa häntä parhaiten palvelevia ratkaisuja.
Etenkin nyt, kun elämme jatkuvan säästöpaineen alla, tarvitsemme lisää yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluiden välille. Yhteistyöhön panostaminen voi vähentää inhimillistä kärsimystä sekä säästää resursseja.
Huumausaineriippuvuus vaikuttaa ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin, taloudelliseen tilanteeseen, asumiseen ja elämänhallintaan. Elämä voi olla rosoista ja epävakaata jopa vuosikymmenien ajan, ja usein tällaisen elämän haittapuolet periytyvät myös ylisukupolvisesti.
Kun tulee hetki, että ihminen on valmis pyytämään apua ja kohtaamaan ammattilaisen, on palvelua pystyttävä tarjoamaan. Huumeidenkäytön haittojen ehkäisy ja hoito on aina inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavampaa kuin hoidotta jättäminen.
Hanna Eskola
Nuorten Ystävät ry/Verto
Vilma Hiltunen
A-klinikkasäätiö/Katuklinikka Oulu
Anna Bruun
A-klinikkasäätiö/Katuklinikka Oulu