Kuntien rooli hyvinvoinnin edistäjänä ei lakkaa sote-rakenneuudistuksen jälkeen. Päinvastoin. Kuntalain toisessa kappaleessa sanotaan kuntien vastuusta seuraavaa: ”Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.”
Maakunta- ja sote-uudistusta on yritetty viedä eteenpäin jo useiden hallituskausien ajan, usealla eri toteutustavalla. Yhtä kauan on pohdittu sitä, että mikä on kuntien rooli hyvinvoinnin edistäjänä tämän kuntamurroksen yhteydessä. Kyseessähän on iso kunnallishallinnollinen muutos, jossa keskeiset palvelukokonaisuudet siirretään pois kunnallisen itsehallinnon piiristä.
Aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä. Esimerkiksi kuntaliiton ”Hyvinvoinnin edistäminen kunnissa – sisältö, mahdollisuudet ja haasteet” -tutkimuksessa tultiin jo vuonna 2017 johtopäätökseen, että hyvinvoinnin edistäminen ei ole vain soten vastuulla.
Hyvinvoinnin edistäminen tulee ymmärtää kaikkien kunnan ja aluehallinnon yhteiseksi tehtäväksi. Haastavaksi asian tekee se, että aluehallinnon käynnistäessä yhteisen tehtävän esteeksi asettuu erilaisia hallinnollisia ja taloudellisia esteitä.
On kuitenkin muistettava, että kaikki hyvinvointia edistävät toimet eivät maksa mitään. Esimerkiksi yhdistystoiminta ja talkoot edistävät hyvinvointia osallisuuden ja yhteisöllisyyden myötä. Osallisuus on syrjäytymisen vastavoima!
Asuinalueellani Jäälissä me alueen asukkaat olemme tehneet runsaasti talkoita oman asuinyhteisömme hyväksi kunnostamalla niin vesistöjä, ulkoilureittejä kuin vaikkapa urheilukentän huoltorakennuksen. Vastaavia esimerkkejä ovat alueemme kylät ja lähiöt pullollaan!
On myös nähtävä, että erilaiset elinvoimaan liittyvät asiat liittyvät oleellisesti hyvinvointiin, tässä keskiössä on työllisyyden vahvistaminen.