Oulun valtuusto päätti 8. kesäkuuta lopettaa joukon kouluja, kirjastoja ja muuttaa Raatin uimahallin sisäliikuntatilaksi. Kyse oli 18 miljoonan euron säästöstä. Kuulostaa paljolta!
Vaivaa oli tämän eteen nähty rutkasti. Näytelmän juoneen kuului "komea" aloitus: johtaja Mika Penttilä vakuutteli viikkotolkulla lopputuloksena olevan laatua ja taloudellisuutta. Tuttu virsi, jota usein syötetään niin kuntalaisille kuin valtuutetuille.
"Laatu" tarkoittaa käytännössä sitä, että suurissa yksiköissä luokka- ja ryhmäkoot kasvavat. Seurauksena on "taloudellisuus": syntyvät säästöt otetaan niin oppilaiden kuin opettajien selkänahasta.
Mihin ne säästöt häviävät?
Rikkaassa Suomessa ja Oulussa olisi odottanut kunnon keskustelua ja päätöksiä lasten ja nuorten opetuksesta sekä yhteisöllisyyden merkityksestä niin kirjastojen osalta kuin Raatin uimahallin osalta.
Kirjastot ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja ja henkireikiä kulttuuriin. Ne ovat Oulun kulttuurin selkäranka tarjotessaan palveluita kaikille kansalaisille ikään ja asemaan katsomatta. Kaikkien ei ole mahdollista siirtyä toiseen kirjastoon, kun lähikirjasto viedään.
Raatin uimahalli on lukemattomille tuiralaisille ja muillekin paljon enemmän kuin uimapaikka. Voidaan puhua hallin hengestä, jota ei pystytä siirtämään hienoon uuteen Raksilan halliin. Monet ovat kulkeneet vuosikymmeniä kodikkaaksi koetussa hallissa.
Helsinki korjasi 21 miljoonalla eurolla Suomen vanhimman uimahallin (1928), Yrjönkadun uimahallin. Oululla ei muka ole varaa korjata kaupungin vanhinta (1959) uimahallia. Onko se epäilyttävää, että ihmiset arvostavat vanhaa yhteisöllistä rakennusta?
Valtuustoryhmillä on niin sanottu valtuustosopimus, jossa perussuomalaiset eivät ole mukana. On helppo paeta sopimuksen varjoon: "kyllähän me, mutta nuo ...".
Oulussa ei juurikaan seurata päätösten, erityisesti niin sanottujen säästöjen, vaikutuksia. Koska näin on, väitän Heinätorin erityiskoulun lopettamisen maksavan enemmän, kun yli 50 erityisoppilasta sirotellaan eri puolille Oulua. Vaihtoehtona olisi ollut jatkaminen Heinätorilla.
Koko palveluverkossa oli siis kyse kaiken kaikkiaan 18 miljoonan euron säästöstä. Oulun kokonaisuuden huomioon voidaan sanoa: paljon melua aika vähästä.
Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut! Teki kuulemma kipeää tehdä ikäviä leikkauspäätöksiä.
Olen varma, että paljon kipeämpää teki päätösten kohteilla: Raatissa ikänsä kulkeneilla, kirjastonsa menettäneillä ja Heinätorin koulusta karkotettujen perheissä. He voivat kysyä: mitä saamme verojen vastineeksi?
Aina ovat muuten uudet vaalit tulossa. Kannattaako kuunnella kuntalaisia, veronmaksajia?
Veikko Ervasti
rehtori (eläk.), Oulu