Cloward-Piven -strategia (lyhyemmin CP), Yhdysvalloissa vuonna 1966 kehitetty strategia, pyrkii ylikuormittamaan hyvinvointijärjestelmiä kriisin luomiseksi, mikä pakottaa radikaaleihin uudistuksiin, kuten massiivisiin tulonsiirtoihin.
Suomessa tämä uhka alkaa ilmetä sosiaaliturvan väärinkäytön, maahanmuuton aiheuttaman kuormituksen (maahanmuuttajat työllistyvät hyvin huonosti) ja yhä kasvaneen byrokratian kautta.
Suomen vahvuus on yhteisöllisyys ja vielä elossa oleva toimeliaisuus, mutta haasteemme ovat todellisia: nuorten kasaantuminen etelän kasvukeskuksiin, terveydenhuollon jonot ja uutena esille nousseena maahanmuuton kustannukset, arvio 1,5 miljardia euroa/vuosi valtakunnallisesti.
CP:n kaltainen strategia käyttää näitä heikkouksia hyväksi muun muassa ylikuormittamalla Kelan, terveyskeskukset ja työvoimapalvelut. Esimerkiksi massahakemukset etuuksiin (työttömyyskorvaus ja niin edelleen) tai hallitsematon maahanmuutto voivat todella kaataa koko järjestelmän, kuten nähtiin 1970-luvun New Yorkissa. Meidän on toimittava ennakoivasti, markkinavetoisesti ja yksilönkin vastuuta korostaen.
Ensinnäkin, byrokratia on purettava. Kelan monimutkaiset tuet (asumistuki, toimeentulotuki) voisi korvata yksinkertaisella negatiivisella tuloverolla, joka välittömästi vähentää hallintoa ja väärinkäytöksiä. Tämä säästäisi satoja miljoonia euroja, joita voisi Oulun seudullakin sijoittaa koulutukseen ja infrastruktuuriin.
Ja miten olisi "Byrokratian purku -bingo": kansalaiset voivat Aloite.fi:ssä ehdottaa turhia sääntöjä poistettavaksi, ja parhaat ideat palkitaan ehkä jopa harkituilla veronalennuksilla.
Toiseksi, työllistämiseen on panostettava. Yksityiset yritykset, mukaan lukien metsäteollisuus ja matkailuala, voisivat saada vaikkapa 5 000 euron verohyvityksen per palkattu pitkäaikaistyötön tai maahanmuuttaja. Tämä, nimeltään vaikka "Työn sankarit" -kampanja toisi tuhansia työpaikkoja ja kääntäisi CP:n päälaelleen: kriisin sijaan luomme kasvua.
Suomessa työllisyysaste on 73 prosenttia, mutta aidosti voisimme tavoitella 80 prosenttia viidessä vuodessa.
Maahanmuutto on herkkä aihe, mutta Suomessa, missä resurssit ovat lopulta kovin rajalliset, kuten nyt on nähty, meidän on oltava oikeasti tiukkoja. Ehdotan Australian mallin mukaista pistejärjestelmää: maahanmuuttajat ansaitsevat pisteitä koulutuksesta, kielitaidosta ja työhistoriasta.
"Alle 50 pistettä?", ei automaattisia etuuksia ennen työllistymistä. Tämä estää järjestelmän ylikuormituksen ja tukee tulijoiden integroitumista yhteiskuntaamme, kuten Tanskan esimerkki osoittaa. Samalla muun muassa Oulun kansainväliset yritykset hyötyisivät osaavasta työvoimasta ilman veronmaksajille koituvaa suurta taakkaa.
Kansalaisille on annettava aidosti valta nähdä, kuulla ja vaikuttaa. Kelan reaaliaikainen data etuuksien käytöstä tulisi julkaista, jotta näemme, mihin verorahamme kaikkinensa menevät.
"Veronmaksajan vahtikoira" -kampanja voisi kannustaa anonyymeihin ilmiantoihin väärinkäytöksistä – palkkiona jälleen vaikkapa pieni verohyvitys. Tämä kait resonoisi suomalaiseen oikeudenmukaisuuden tuntoon – jokainen kantaa kortensa kekoon. Tarvitsemme uuden suomalaisen narratiivin, joka korostaa yksilönkin vastuuta ja sopivasti ohjattujen markkinoiden voimaa.
CP:n kaltaiset viritelmät kannattaa Suomessa torjua. Vaaditaan päättäjiltämme kevyempää valtion roolia massiivisen sääntö-Suomen sijaan, selkeää maahanmuuttopolitiikkaa ja työkeskeisyyttä.
Kirjoita rohkeasti kansanedustajallesi, tue Aloite.fi -ehdotuksia ja levitä sanaa perinteisessä ja/tai sosiaalisessa mediassa. Yhdessä remontoimme Suomeen järjestelmän, joka ei vain kestä, vaan kukoistaa, ja saa meidän kaikkien tilipussitkin voimaan hyvin. Kunnossa oleva talous on kaiken perusta. Mutta kiirus alkaa olla panna toimeksi.
Mika Rautio
diplomi-insinööri, toimitusjohtaja, Oulu