Kalevan artikkelissa (28.3.) kuvattiin, miten harmillisen iso osa lasten kielitoiveista jää toteutumatta Oulussa. Jutussa kerrotaan, että valtakunnallisen opetussuunnitelman laatijat olisivat saaneet aikaan kilpailuasetelman vapaaehtoisen A2-kielen ja valinnaisaineiden välillä 7.–9. luokalla.
On tärkeää todeta, että valtakunnallinen opetussuunnitelma ei ohjaa opetuksen järjestäjiä rajaamaan kielivalikoimaansa. Opetuksen järjestäjät päättävät itse, miten paljon resurssejaan kielten opiskeluun ohjaavat.
Valtakunnallisen opetussuunnitelman eli perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet laaditaan meillä Opetushallituksessa, mutta perusopetuksen tuntijaon päättää eduskunta. Tuntijakoasetuksen mukaan oppilas voi opiskella vapaaehtoista A2-kieltä ylimääräisenä tai valinnaisena aineena perusopetuksen aikana.
Jos opetus järjestetään ylimääräisenä oppiaineena, opetuksen järjestäjä rahoittaa opetuksen itse. Jos vapaaehtoista kieltä opiskellaan valinnaisena aineena, kunta tai koulu voi rahoittaa sitä valtionosuuksilla. Tällöin oppilaan mahdollisuus valita muita valinnaisia aineita on pienempi ja on totta, että oppilas usein joutuu tekemään valintoja kielten ja muiden valinnaisaineiden välillä.
Jutussa tuodaan kuitenkin esiin ilmiö, että koulut tietoisesti ohjaisivat oppilaiden valintoja pois kielistä. Näin ei tulisi toimia. Perusopetuslain mukaan huoltaja päättää lapsensa valinnoista.
Koulun on hyvä esitellä valittavissa olevat oppiaineet yhdenvertaisesti kaikille oppilaille. Oppiminen missä tahansa oppiaineessa vaatii oppilaalta sitoutumista ja motivaatiota.
Kuten jutussakin todetaan, on totta, että muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelu on vähentynyt koko maassa. Myös me Opetushallituksessa jaamme huolen lasten ja nuorten kielitaidon kaventumisesta, jonka esimerkiksi Jyväskylän yliopiston Kieliverkosto ja monet muut tahot ovat ottaneet esille.
On kuitenkin opetuksen järjestäjän vastuulla päättää, onko koulussa mahdollista opiskella muitakin vieraita kieliä kuin englantia ja toista kotimaista kieltä. Joissain kunnissa kielten opetuksesta on päätetty säästää ja jätetty toteuttamatta ryhmiä, joissain taas ei. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma ei määrää minimiryhmäkokoja.
Monissa kunnissa oppilaat ovat innostuneet valitsemaan vapaaehtoisen kielen niin sanottujen kielisuihkujen kautta, jos koulut järjestävät niitä säännöllisesti. Kielisuihkutuksessa oppilas pääsee tutustumaan kieleen ja kulttuuriin esimerkiksi leikin tai laulun avulla. Sen yhteydessä perhe saa tietoa siitä, mitä kieliä koulussa voi opiskella. Opetushallituksen rahoittamissa hankkeissa useat kunnat ovat kehittäneet kielisuihkujen toteuttamiseen hyviä käytäntöjä.
Jarkko Niiranen
johtaja, Opetushallitus
Annamari Kajasto
opetusneuvos, Opetushallitus