Rakentaminen: Oulun kes­kus­taan nousee lä­hi­vuo­si­na uusia, aiempaa kor­keam­pia ker­ros­ta­lo­ja Hal­li­tus­ka­dul­le ja Hei­nä­pää­hän

Kevään ylioppilastulokset: Katso listoja Oulun ja muun Poh­jois-Poh­jan­maan uusista yli­op­pi­lais­ta

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Ku­nin­ga­tar Kris­tii­nan raa­mat­tu, Olaus Mag­nuk­se­nin mat­ka­ker­to­mus poh­joi­ses­ta – Oulun yli­opis­ton kir­jas­ton uu­me­nis­ta löytyy kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sia aar­tei­ta, joita voi jopa lainata

Tiedekirjasto Pegasuksen harvinaiskokoelman kirjoissa näkyy jälkiä niiden lukijoista satojen vuosien takaa.

Petrus Nicolaus Mathesius: Dissertatio geographica de Ostrobotnia, 1734.
Petrus Nicolaus Mathesius: Dissertatio geographica de Ostrobotnia, 1734.
Kuva: Mikael Westman

Oulun yliopiston Tiedekirjasto Pegasuksen uumenista löytyy aarteita. Kirjaston harvinaiskokoelmassa on yli 18 000 pääosin ennen vuotta 1890 painettua nimikettä.

Pääsin tutustumaan kirjaston holviin harvinaiskokoelmasta vastaavan informaatikko Katja Kettusen kanssa. Tutustuimme yhdessä myös muutamaan kokoelman kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen teokseen.

– Kun kaikki on digitaalista, niin onhan se hienoa, että on tällaista kulttuuriperintöä, joka on käsinkosketeltavaa, Kettunen kertoo.

Osa harvinaiskokoelman kirjoista on nykyisin saatavissa myös digitoituna.

Itseäni fyysisen kirjan käpistely auttaa käsittämään teosten merkityksen. Vaikka olen tutustunut vanhoihin kirjoihin verkossa, on vitriinistä käsiini nostetun kirjan näkeminen vaikuttava kokemus.

Tiedekirjasto Pegasoksen harvinaiskokoelmien holvi on kulttuurihistoriallinen aarrearkku.
Tiedekirjasto Pegasoksen harvinaiskokoelmien holvi on kulttuurihistoriallinen aarrearkku.
Kuva: Mikael Westman
Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia, Historia de gentibvs septentrionalibvs, 1555.
Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia, Historia de gentibvs septentrionalibvs, 1555.
Kuva: Mikael Westman

Pohjoisen aarteita

Tiedekirjasto Pegasuksen harvinaiskokoelmasta löytyy erityisesti pohjoisen alueesta kertovaa kirjallisuutta.

– Kokoelma on osa arvokasta kulttuuriperintöä. Pyrkimyksenä on kartoittaa nimenomaan paikallista ja pohjoista ulottuvuutta sekä näkökulmaa, tiivistää Kettunen kokoelman merkityksen.

Vanhin pohjoista kuvaavista kirjoista on vuonna 1555 painettu Pohjoisten kansojen historia. On oikeastaan käsittämätöntä ajatella, että edessäni oleva kirja on avattu ensimmäisen kerran lähes 500 vuotta sitten.

Kuvitettu matkakertomus seuraa Olaus Magnuksenin omakohtaisia kokemuksia Pohjanlahden rannikolla.

– Monet matkakirjoista kuvaavat, ei vain Suomea, vaan koko Pohjolaa, kertoo Kettunen.

Tekstien lisäksi vanhoissa kirjoissa on piirroskuvia pohjoisen luonnosta, rakennuksista ja ihmisistä. Vanhimpia kirjoja katsellessa harmittaa, että niiden sisällöstä ei ymmärrä juuri mitään.

Useat teokset on kirjoitettu ajan mukaisesti latinaksi ja myöhemmin ruotsiksi. Vanhin suomenkielinen kirja kokoelmassa on Mikael Agricolan Se wsi Testamentti vuodelta 1548.

"Kuningatar Kristiinan raamattu", 1642.
"Kuningatar Kristiinan raamattu", 1642.
Johannes Tornaeus: Manuale Lapponicum, 1648.
Johannes Tornaeus: Manuale Lapponicum, 1648.
Kuva: Mikael Westman

Uskontoa ja yhteiskuntaa

Raamattuja ja muita uskonnollisia kirjoja löytyy harvinaiskokoelmasta runsaasti. Itse halusin tutustua massiivisen kokoiseen Kuningatar Kristiinan raamattuun vuodelta 1642. Se on Suomen kirjakielen kehityksen kannalta ehkäpä merkittävin yksittäinen teos.

Harvinaiskokoelmista löytyy myös pohjoissaamenkielinen pioneerityö, lähes tuhat sivuinen Johannes Tornaeuksen vuonna 1648 kirjoittama Manuale Lapponicum. Ruotsin kielestä käännetty kirja on ensimmäinen pohjoissaameksi kirjoitettu teos.

– Kokoelmassa on paljon uskonnollisia ja yhteiskuntatieteellisiä teoksia. Ei voi sanoa, että siellä on pelkästään pohjoista aineistoa, mutta pyrkimys olisi, että rajallisten tilojen ja resurssien takia voitaisiin keskittyä siihen, kertoo Kettunen.

Nykyisin kirjoja ei aktiivisesti hankita erikoiskokoelmiin, eikä lahjoituksia pääsääntöisesti oteta vastaan. Poikkeuksia kuitenkin tehdään tapauskohtaisesti ja joitain lahjoituksia on viime vuosina kokoelmaan liitetty.

Uusia kirjoja kertyy harvakseltaan

– Suurin osa kirjoista on saatu lahjoituksina ja joitakin kirjoja on aikanaan ostettu kirjaston kokoelmaan, Kettunen kertoo.

Yksi osa hänen työtään on seuloa läpi lahjoitustarjouksia.

Kaikkia kirjoja ei voida tilanpuutteen takia ottaa vastaan, mutta merkittävät teokset yritetään saada kokoelmiin. Lahjoituksista voidaan esimerkiksi korvata kokoelman huonokuntoisia teoksia parempikuntoisilla niteillä.

Harvinaiskokoelman säilyttäminen vaatii tarkkoja olosuhteita. Holvissa on paperin säilymiselle paras mahdollinen ilmankosteus ja lämpötila, eikä tilan laajentaminen oikein onnistu.

Teosten historiaan kuuluvat niihin tehdyt merkinnät, omistuskirjoitukset ja muistiinpanot.

– Kirjoilla on oma omistushistoria. Niistä löytyy jälkiä aiemmin eläneistä ihmisistä ja sukupolvista. Onhan se välillä harrasta, jos törmää kirjaan, jota on henkilö nimeltä Sigfrid lukenut ja laulanut siitä virsiä, Kettunen kertoo.

Johan Amerbach: Margarita poetica, 1495
Johan Amerbach: Margarita poetica, 1495
Kuva: Mikael Westman

Kaikki saavat lainata

Harvinaiskokoelman kirjoja saa lainata kuka tahansa. Lainaaminen tapahtuu kirjaston tiloissa päivälainoina. Kotiin ei kirjoja tietenkään saa viedä.

Kaikkein arvokkaimpien kirja-aarteiden kohdalla lainaaminen onnistuu kirjaston tiloihin, kun tekee kirjaston kanssa käyttösopimuksen. Sillä varmistetaan, että aineistoa käsitellään turvallisesti ja sovittuihin tarkoituksiin.

Kovin yleistä harvinaiskokoelmien kirjojen lainaaminen ei ole.

– Itse noudan kirjoja vaihtelevasti muutamia kertoja kuukaudessa, arvioi Kettunen.

Tänä vuonna on kysytty erityisesti kirjastolle lahjoitetun Wivi Lönin arkiston materiaalia.

Kettusen lisäksi harvinaiskokoelman kirjoja noutavat holvista kirjaston varastopäivystäjät. Suurin osa lainaajista on opiskelijoita tai yliopiston henkilökuntaa.

Historiasta, uskonnosta tai vaikkapa runoudesta kiinnostuneelle olisi harvinaiskokoelma loppumaton aarreaitta. On harmi, että kokoelmaa ei juuri kirjaston ulkopuolella tunneta.

Kuvat teoksesta Arthur de Capell Brooke, Winter Sketches in Lapland, 1827. Kuvat teoksesta Arthur de Capell Brooke, Winter Sketches in Lapland, 1827. Kuvat teoksesta Arthur de Capell Brooke, Winter Sketches in Lapland, 1827. Kuvat teoksesta Arthur de Capell Brooke, Winter Sketches in Lapland, 1827.
Kuvat teoksesta Arthur de Capell Brooke, Winter Sketches in Lapland, 1827.
Kuvat teoksesta Arthur de Capell Brooke, Winter Sketches in Lapland, 1827.
Kuva: Mikael Westman

Kirjaston tuntemattomat erikoiskokoelmat

Harvinaiskokoelman holvin lisäksi kävelemme Kettusen kanssa vapaakappalevaraston läpi. Vapaakappaletoiminta perustuu lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä. Oulun yliopiston kirjasto on yksi Suomen kuudesta vapaakappalekirjastosta.

Kirjaston kulissien takana huomaan, miten pieni osa kirjaston aineistosta näkyy ulospäin. Näkyvillä olevat kurssi-, tieto- ja kaunokirjat ovat vain pieni osa kokonaisuutta.

Harvinaiskirjojen lisäksi kirjaston erikoiskokoelmiin kuuluu myös yksityishenkilöiden kokoelmia. Esimerkiksi Urho Kaleva Kekkosen kirjakokoelmasta osa on lahjoitettu Ouluun.

Lisäksi kirjastossa säilytetään Oulun yliopiston arkistokokoelmia muun muassa väitöskirjoja ja julkaisusarjoja sekä mittava määrä muuta materiaalia.

Oulun yliopiston kirjaston kokoelmien tiedot löytyvät Oula-Finna-tietokannasta. Osa kirjoista löytyy myös digitaalisessa muodossa.

Jos harvinaiskokoelman aineistoa haluaa lainata, kannattaa olla etukäteen yhteydessä kirjastoon sähköpostitse. Lainaamispyynnöt voi tehdä myös paikan päällä kirjaston asiakaspalvelussa.

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriohjelman opiskelija Oulun yliopistossa.