Touhu meinasi olla ensimmäisenä päivänä kuin suoraan Amerikasta.
Olli Kinnunen käveli uutuuttaan hohtavaan pukuhuoneeseen ulkokengät jalassaan.
Samalla kukkaro keveni viidellä eurolla, ja joukkueen sakkokassa kiitti.
Täällä ei kengät jalassa kävellä.
– Opin kerrasta, Kinnunen vakuuttaa.
Armoa ei annettu, vaikka sitä olisi voinut pohjoisen pojalle suoda. Ei Kastellin monitoimitalossa tällaisia sääntöjä ollut.
Oulun Luistinseuran pukukoppi vaihteli päivittäin. Pysyvää tukikohtaa ei ollut koskaan.
Viime keväänä julkaistu siirto Nokialle mullisti koppikulttuurin ja kokonaisvaltaiset olosuhteet salibandyn pelaamiselle ja harjoittelulle.