Tunnen erään tänä kesänä varusmiespalveluksesta vapautuneen, sähköasentajaksi vuosi sitten valmistuneen nuoren miehen. Häntä voisi kuvailla ahkeraksi tekijäksi, joka kouluaikoinaan on kerännyt opettajilta ja harjoittelupaikkojensa esimiehiltä jatkuvasti kiitosta hyvästä työnjäljestä.

Ongelmana vain on se, että syntyy vaikutelma, ettei hänen kaltaisiaan vastavalmistuneita nuoria edes haluta töihin näyttämään osaamistaan ja innostuneisuuttaan. Tuntemastani nuoresta henkilöstä voisin sanoa sen, että työttömänä olo turhauttaa: sähköasentajan työ on hänen intohimonsa ja hänellä olisi tulenpalava halu päästä oman alan töihin kartuttamaan taitojaan.