Olen seurannut Pohteen lastensuojelun toimintaa lähietäisyydeltä viimeisen puolen vuoden ajan, enkä enää yhtään ihmettele, miksi heidät nähdään uhkana ja miksi Oulu on loistanut tilastokärjessä lastensuojelusta tehtyjen kanteluiden määrässä.
Sukulaislapseni saama kohtelu on ollut julmaa, vanhempien toiveet ohittavaa ja lapsen edun vastaista koko prosessin ajan, eikä helpotusta ole näköpiirissä. Päinvastoin, lastensuojelu on ilmoittanut, että lapsi siirretään pysyvästi pois perhepiiristämme.
On totta, että lapsen vanhemmat eivät voi tällä hetkellä huolehtia hänen hoidostaan ja sijoitus toiseen kotiin on ollut tarpeellinen. Hänen lähipiirissään olisi ollut useita turvallisia, lapselle tuttuja aikuisia, jotka olisivat voineet hoitovastuun ottaa, mutta sijoitus tehtiin kaikkien heidän ohitseen täysin vieraaseen paikkaan.
Lapsen vanhemmat ovat koko ajan toivoneet lapsen sijoitusta näiden läheisten perheisiin. Lain vaatimaa lähipiirin kartoitusta on viivytelty ja lasta siirrelty tällä välin perheestä toiseen. Päätökset ovat olleet mielivaltaisia, suhtautuminen perheeseemme vähättelevää ja hyökkäävää, kirjaukset puutteellisia ja osin valheellisia.
Lain ja asetusten mukaan lastensuojelun tehtävä on tukea vanhemmuutta ja kuntoutumista, mutta Pohteen kanssa lopputulos on ollut täysin päinvastainen. Lapsen vanhempien heikko tilanne on heikentynyt entisestään, kun valtaosa resursseista kuluu lastensuojelun heihin kohdistaman henkisen väkivallan käsittelyyn.
Työskentelen itse terveydenhuollossa, ja lakisääteinen velvollisuuteni on ilmoittaa sosiaaliviranomaisille, mikäli kohtaan työssäni tuen tarpeessa olevan alaikäisen. Nähtyäni nyt, miten lastensuojelu heitä ja heidän läheisiään kohtelee, olen vaikean päätöksen edessä: milloin lapsen tilanne on niin huono, että voin tämän ilmoituksen hyvällä omatunnolla tehdä?
Lain silmissä asia on yksinkertainen ja suoraviivainen, mutta eettisesti täysin kestämätön. Noudatanko lakia vai yritänkö välttää sen, että heikoimmassa asemassa olevien tilannetta pahennetaan entisestään?
Virkavelvollisuuden rikkomisesta on säädetty laissa varoitus, sakkoja tai enintään vuosi vankeutta, enkä ole enää ollenkaan varma, että leivättömän pöydän ääreen joutumiseni olisi se huonoin vaihtoehto.
Sote-ammattilainen
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.