Taivalkoskella sijaitseva ryhmäkoti Sinikello on mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden asumisyksikkö, josta järjestetään asumisen tukea myös itsenäisesti asuville kuntoutujille. Nyt Sinikello on hyvinvointialue Pohteen toimesta päätetty sulkea siellä ilmenneiden sisäilmaongelmien vuoksi. Taivalkosken kunta on esittänyt useita korvaavia, hyvin soveltuvia kohteita, muta nämä ei Pohteelle ole jostakin syystä kelvanneet?
Tämä on ollut koti ihmisille, jotka tarvitsevat arjessaan tukea. Mielenterveyspotilaille ja muille apua tarvitseville asukkaille paikka on merkinnyt turvallista arkea: lääkitykset hoituvat, ruoka järjestyy ja ympärillä on tuttu yhteisö.
Nyt Pohde on päättänyt irtisanoa tukiasunnot ja siirtää asukkaat Kuusamoon! Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset pakotetaan jättämään kotinsa ja tuttu elinympäristönsä, puhumattakaan jättämään lähellä asuvien omaisten tuki pois. Tuntuu jo loukkaavan ihmisoikeuksia?
Tätä on vaikea kutsua hoivaksi.
Kyse ei ole tavallisesta muutosta. Monelle näistä asukkaista tutut rutiinit, ympäristö ja ihmiset ovat elämän perusta. Kun ne katkaistaan kerralla, seurauksena voi olla turvattomuutta, ahdistusta ja toimintakyvyn heikkenemistä, jopa vaikeasti hoidettavia ongelmia!
Sosiaali- ja terveyspalveluissa puhutaan paljon asiakaslähtöisyydestä, osallisuudesta ja ihmisarvosta. Mutta mitä nämä sanat tarkoittavat käytännössä, jos ihmisen koti voidaan lakkauttaa yhdellä hallinnollisella päätöksellä?
Pohteen ratkaisu näyttää valitettavan selvästi, miten helposti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten arki voidaan sivuuttaa, kun päätöksiä tehdään etäällä niistä ihmisistä, joita ne oikeasti koskevat.
Pienessä kunnassa tällaiset päätökset tuntuvat erityisen raskailta. Ensin palvelut keskitetään, sitten ihmiset siirretään muualle. Lopulta jäljelle jää tyhjä rakennus ja yhteisö, joka kysyy, miksi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten koti oli se, josta ensimmäisenä luovuttiin?
Sinikellon asukkaat eivät ole numeroita budjetissa. He ovat ihmisiä, joiden elämä rakentuu turvalliselle arjelle ja tutulle ympäristölle.
Jos yhteiskunta ei pysty turvaamaan edes kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten kotia, on syytä kysyä, mitä ihmisarvoinen hoiva meillä Suomessa todella tarkoittaa?
Erkki Udd
Taivalkoski