Oulussa käynnissä oleva paikallispuolustusharjoitus näkyy poikkeuksellisena liikenteenä, varusteina ja viranomaistoimintana. Monelle se on hetkellinen häiriö arkeen. Todellisuudessa se on kurkistus siihen, miltä todellinen paine näyttää.
Harjoituksissa ei testata vain joukkoja ja kalustoa. Niissä testataan ihmisten ja organisaatioiden toimintakykyä tilanteessa, jossa aikaa on vähän, tieto on vajavaista ja päätöksillä on seurauksia.
Todellisessa tilanteessa suunnitelmat ovat vain lähtöpiste. Ratkaisevaa on, pystytäänkö muodostamaan yhteinen tilannekuva ja toimimaan yhdessä, vaikka varmuutta ei ole. Usein vasta tällaisessa tilanteessa nähdään, onko yhteistyö todellista vai pelkkä oletus.
Nykyinen turvallisuusympäristö tekee yhdestä asiasta selkeän: häiriöt eivät tunne organisaatiorajoja. Sähkö, tietoliikenne, logistiikka, terveydenhuolto ja viranomaiset ovat kaikki riippuvaisia toisistaan. Yhden toimijan ongelma muuttuu nopeasti kaikkien ongelmaksi. Silti moni organisaatio luottaa edelleen siihen, että kriisitilanteessa “kyllä me sitten toimimme”.
Harjoitukset osoittavat, että paineessa toimintakykyä ei rakenneta. Se paljastuu. Paineessa keho voi kiihtyä, ajattelu kaventua, päätöksenteko hidastua ja suunta horjua — ellei siihen ole valmistauduttu. Tämä koskee niin yksittäistä ihmistä kuin kokonaisia tiimejä.
Yhteiskunnan todellinen turvallisuus perustuu siihen, että toiminta jatkuu, vaikka jotain tapahtuu. Kun sotilasajoneuvot poistuvat kaduilta, harjoitus päättyy. Mutta kysymys jää: kuinka hyvin meidän omat organisaatiomme toimisivat, jos tilanne olisi todellinen?
Heta Leponiemi
toimintakyvyn asiantuntija, Oulu