Mitä on kulttuuri? Tämän kysymyksen esitin tietokoneelleni. Innoittajana kysymykselleni oli nykyisin kaikkialla leviävä tieto: Oulu on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Ajatukseni heräsi kuunnellessani suoraa jumalanpalvelusta oululaisesta kirkosta. Siellä papin puheissa, sekä kahden edustajan puhumisissa, kalskahti korvaan sana "kulttuuripääkaupunki", jopa kymmeniä kertoja sana toistui.
Liika on liikaa, sanottiin joskus. No – siis mitä kulttuuri on?
Kulttuurin luonne on moniulotteinen ja dynaaminen, käsittäen yhteisön opitut tavat, arvot, uskomukset, tiedot, taidot, elämäntavat, kuten kieli, taide, ruokakulttuuri, historian, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle ja muovaavat yhteisö identiteettiä. Se ei ole pysyvää, vaan muuttuu ajan, paikan ja vuorovaikutuksen myötä, ja se voi tarkoittaa laajaa, koko yhteiskuntaa, tai suppeaa esimerkiksi korkeakulttuurikäsitettä, ollen sekä yksilön että yhteisön kokemus maailmasta.
Keskeisiä piirteitä: Opittu, ei geneettistä. Yhteisöllinen, jaettu kokemus luo yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä. Monitasoinen, sisältää kaiken arjen tavoista aina pukeutumisesta juhliin, ja korkeakulttuurinen, taide, kirjallisuus, uskomukset. Dynaaminen, muuttuu vuorovaikutusten myötä. Kaiken kattava: Laajimmillaan Unescon määrittelemä, henkisen, aineellisen, älyllisen ja emotionaalisten ominaisuuksien koostumus.
Esimerkkeinä materiaalinen, aineeton, arjen kulttuuri, ruokailutapoineen ja pukeutumisineen. Siis lyhyesti: Kulttuurin luonne on jatkuvasti muovautuva, yhteisöllinen ja laaja kokonaisuus, määritellen tapaa, jolla ihmiset elävät, ajattelevat ja ilmaisevat itseään.
Kulttuurin käsitteen syntyessä 1700- ja 1800-luvun Euroopassa sillä tarkoitettiin ihmisen "hengen viljelyä" maanviljelyksen ja puutarhanhoidon tapaan.
Kulttuuri on siis laajakin laajempi kokonaisuus, näin on. Ei yksin lavaesiintymisiä ja puheita. Kohtuus kaikessa, kuitenkin.
Tätä hengen viljelyä pidän itse yllä muun muassa kirjoittamalla ja esittämällä, tekemällä runoja, taidetta, valokuvausta, vahvaa kotiseutukulttuuria uittotarinoineen ja ruokaperinteineen, unohtamatta ihmisystävällisyyden kontaktointia ja läheisten monitahoista arvostavaa tukea.
Ihmisten monipuolinen kokemus antaa voimaannuttavaa pontta näille ajatuksilleni, (joita kirjoituksiani on todella toivottu).
Elikkä se siitä ja hyvää uutta vuotta ja menestyksekästä kohtuuden mittasuhteissa pysyvää Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta meille itse kullekin säädylle kaikilla kulttuurisilla osa-alueilla!
Pirkko Liikanen
Oulu