Varautuminen ja turvallisuus ovat nyt ajankohtaisia ja aiheellisesti esille nousevia teemoja.
Keskustelusta kuitenkin puuttuu usein esteettömyys ja eri tavoin liikkuvien ihmisten näkökulma: ketkä todella pääsevät mukaan, kun kriiseihin valmistaudutaan?
Fyysisesti vammaiset ihmiset jäävät varautumisessa yhä sivuun. Tämä näkyy sekä suunnitelmissa että harjoituksissa.
Väestönsuojeluharjoitukset osoittavat, että esteetön liikkuminen, saavutettava viestintä ja apuvälineiden huomioiminen eivät ole itsestään selvä osa varautumista.
Vastuu selviytymisestä jää liikaa yksilölle ja hänen lähipiirilleen. Tämä ei ole yhdenvertaista turvallisuutta. Ihminen, joka tarvitsee arjessaan apua, ei voi kriisitilanteessa yksin varmistaa pääsyään turvaan.
YK:n vammaisyleissopimus velvoittaa turvaamaan vammaisten henkilöiden turvallisuuden myös poikkeustilanteissa. Silti esteettömyys puuttuu keskeisistä suunnitelmista. Jos osallistuminen ei onnistu harjoituksissa, miten turvallisuus toteutuu todellisessa kriisissä?
Oulun alueella on herännyt kysymyksiä esimerkiksi väestönsuojien esteettömyydestä sekä siitä, tavoittaako kriisiviestintä kaikki – myös ne, jotka tarvitsevat selkokieltä tai vaihtoehtoisia viestintätapoja.
On myös aiheellista kysyä, mahdollistavatko nykyiset harjoitukset aidon osallistumisen apuvälineitä käyttäville. Kohderyhmän osallistuminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta suunnittelu perustuu aitoihin kokemuksiin ja tarpeisiin.
Aiheen edistämiseksi Oulun vammaisneuvosto ja Oulun Invalidien Yhdistys ry järjestävät tiistaina 19. toukokuuta seminaarin, jossa käsitellään vammaisten henkilöiden huomioimista kriiseihin varautumisessa.
Toivomme tilaisuuden olevan alku entistä vahvemmalle yhteistyölle ja sille, että vammaisten ihmisten näkökulma huomioidaan järjestelmällisesti varautumisessa.
Tilaisuuteen voi osallistua paikan päällä tai etäyhteydellä, ja ohjelmassa on asiantuntijapuheenvuoroja muun muassa viranomaisilta ja järjestöiltä.
Invalidiliiton Helppo liikkua -viikolla 18.–24. toukokuuta haluamme muistuttaa, että kaikilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet varautua ja selviytyä. Tämä edellyttää esteettömiä tiloja, saavutettavaa viestintää sekä avun ja apuvälineiden huomioimista.
Vammaiset ihmiset on kutsuttava mukaan suunnitteluun – he ovat oman arkensa asiantuntijoita.
Yhteiskunnan kriisinkestävyys mitataan sillä, miten huolehdimme kaikista. Kun vammaiset ihmiset ja järjestöt otetaan mukaan alusta asti, voimme rakentaa aidosti yhdenvertaista turvallisuutta.
Johanna Nummela
puheenjohtaja, Oulun Invalidien Yhdistys ry
Anni Mannelin
puheenjohtaja, Oulun kaupungin vammaisneuvosto