Kalevassa on pappien suulla (Tuomo Törmänen 6.7. ja Ilari Kinnunen 9.7.) keskusteltu siitä, missä menevät kirkon ja Jumalan valtakunnan rajat ja pitäisikö vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen erota evankelisluterilaisesta kirkosta.
En ole teologi, mutta sateenkaarivähemmistöön kuuluvana, vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvaneena evankelisluterilaisen kirkon jäsenenä tunnistan perustavia ongelmia sekä herätysliikkeen että kirkon opetuksissa siitä, kuka kelpaa yhteisön jäseneksi.
Tuomo Törmänen moittii vanhoillislestadiolaisia ulossulkevasta pelastusopista. Kristillinen kirkko on kuitenkin itsessään ulossulkemiseen perustuva yhteisö. Vaikka pelastuksen piiriin laskettaisiin kaikki kristilliset kirkkokunnat, ei se muuta tosiasiaa, että kirkon yhä voimassa olevan – mutta ymmärrettävistä syistä tehokkaasti vaietun – helvettiopin mukaan vasta kaste avaa Taivaan valtakunnan ovet.
Jumalanpalveluksen synnintunnustuksessa lausutaan edelleen: "Taivaallinen Isä. Sain kasteen sinun lapseksesi. Sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi." (Virsikirjan jumalanpalvelusliite n. 704).
Kirkon piirissä saatetaan vieläkin paheksua sitä, että vanhoillislestadiolaisen näkemyksen mukaan jokainen vauva syntyy Jumalan lapseksi ja on taivaskelpoinen ennen kastettakin. Ei siis voida yksioikoisesti väittää, että evankelisluterilaisen kirkon pelastuskäsitys olisi avarampi kuin vanhoillislestadiolaisuuden.
Ilari Kinnuselle haluaisin huomauttaa, että vaikka omakohtainen usko on kaunis asia ja Jumalan edessä me kaikki olemme tasavertaisia, niin täällä maan päällä on hyvä tunnistaa, että toisilla on enemmän hengellistä valtaa kuin toisilla.
Raamatun tulkinta on aina tietoinen ja vapaa valinta. Kun tulkitsijana on hengellinen auktoriteetti, kuten pappi tai maallikkosaarnaaja, valittu lukutapa on omiaan vaikuttamaan monien ihmisten elämään, suoraan tai epäsuorasti. Vaikutukset voivat ulottua niin hengellisiin oikeuksiin, ihmisoikeuksien toteutumiseen, hyvinvointiin kuin sosiaalisiin suhteisiinkin. Usko ei vaadi tulkitsemaan pyhiä kirjoituksia syrjivästi eikä ulos sulkevasti.
Toivoisin, että vanhoillislestadiolaisuus kykenisi näkemään itsessään paitsi "taistelevan seurakunnan", myös vastuunsa tuntevan seurakunnan, joka tunnistaisi yhteyden omien velvollisuuksiensa ja liikkeen piiriin synnytettyjen ja kasvatettujen yksilöiden hyvinvoinnin välillä.
Jeesus opetti, että oikea hyvä paimen on valmis vaikka hylkäämään laumansa pitääkseen huolta yhdestä vaaraan joutuneesta (Matt. 18:12–14).
Soisin sekä kirkon että herätysliikkeiden keskittyvän enemmistön oikeuksien ajamisen ja omasta pelastuksesta huolehtimisen sijaan murehtimaan mieluummin sitä, miten oma versio pelastusopista osuu kaikkein hauraimmassa asemassa oleviin, ja mitä itse voisi tehdä syrjivien rakenteiden purkamiseksi omalla tontillaan.
Savu E. Korteniemi
kuvataiteilija (KuM), vapaa kirjoittaja, Rovaniemi