Luonnonympäristöjen merkittävä köyhtyminen niin määrällisesti kuin laadullisesti on tapahtunut nopeasti, vain yhden ihmiselämän aikana. Ei ole ihme, että viimeisimmän nuorisobarometrin mukaan nuorison tulevaisuudenusko on koetuksella. He suhtautuvat täydestä syystä maailman tulevaisuuteen hyvin pessimistisesti.
Oulun kaupunki on liittynyt Luontoviisaat kunnat -verkostoon. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että luonnon monimuotoisuus on otettava huomioon kaikessa merkittävässä päätöksenteossa. Myös valtakunnallisesti on sitouduttu kattavasti monimuotoisuuden hupenemisen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Uutisia lukiessa huomaa nopeasti, että hyvä tahto ja monimuotoisuudesta huolehtiminen eivät kohtaa.
Viime aikoina on paikallislehdissä kirjoitettu luonnontilaista metsää kasvavan Kaijonharjun rantapuiston muuttamisesta asuinrakennuksiksi. Pohjois-Pohjanmaalla tuulivoimahankkeita suunnitellaan maakotkareviirien läheisyyteen, vaikka luulisi olevan itsestään selvää, ettei tällaisia hankkeita tule toteuttaa siellä, missä luonnonympäristö on kaikista lähimpänä alkuperäistä muotoaan.
Valtakunnallisesti hiljattain toteutettu vanhojen metsien inventointi tuotti odotetun tuloksen; vanhoja metsiä on kovin vähän jäljellä. Tulos ei johtanut massiivisiin ennallistaviin toimenpiteisiin ja varttumassa olevien metsien suojeluun. Johtopäätös näyttää olevan, että jatketaan niin kuin ennenkin.
Nämä esimerkit ovat tietenkin vain pintaraapaisua siitä, mitä tapahtuu isossa kuvassa. Selvityksiä ja kartoituksia tehdään ikään kuin hyvän hallintotavan varmistamiseksi, mutta epämieluisat tutkimustulokset ja suositukset jätetään huomiotta lopputuloksessa. Vaikuttaa siltä, että sitoumuksiin liitytään lähinnä imagosyistä ja vastuun ottamista sitoumusten sisällön osalta vältellään kaikin mahdollisin keinoin. Lopullinen vastuu monimuotoisuuden turvaamisesta sysätään tylysti yksityisen rahan ja kansalaisaktivismin tehtäväksi.
Maailmanlaajuisesti ajatellen ongelmat voivat näyttää musertavilta. Toivo syntyy kuitenkin teoista, ja meidän velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan on tehdä omalla tontillamme oikeita asioita. Ongelmien ratkaiseminen vaatii ennen kaikkea poliittista vastuunkantoa. Tulevaisuudessa hankkeiden tulee joustaa monimuotoisuuden huomioon ottamisen johdosta, ennallistaviin toimenpiteisiin täytyy löytyä rahoitusta sekä meillä tulee olla valmius luopua luonnon kannalta riskialttiista tai luonnonympäristöjä tuhoavista hankkeista.
Toisin kuin nykyisessä vastakkainasettelun maailmassa helposti koetaan, luonnonsuojelun ei tarvitse tarkoittaa taloudellisen toiminnan tukahduttamista. Rakennettu tai luonnonarvoiltaan merkittävästi heikentynyt ympäristö tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia maankäyttösektorille. Sen sijaan kerran kadotettua monimuotoisuutta emme saa inhimillisen aikakäsityksen puitteissa koskaan takaisin.
Hannu Tunturi
Oulu